HELSINKI

Eksyin muutama viikko sitten pitkästä aikaa Helsinkiin ja voi miten piristävä viikonloppu se olikaan! Perjantaina treffattiin kaverini kanssa Rush Helsingissä, sillä olin jo pitkän aikaa tahtonut testaamaan hehkutettuja trampoliinipuistoja! Onneksi miulla on sen verran höperöitä kavereita, ettei ollut laisinkaan vaikeaa saada seuralaista pomppimaan. Tunti riitti meille paremmin kuin hyvin, sillä rapakuntoisina oltiin siinä vaiheessa jo aivan kaput ja toisekseen puistossa oli jonkin sortin tubettajatapahtuma, jonka vuoksi se oli aivan ääriään myöten täynnä idoliensa perässä pomppivia lapsukaisia.

Olimme alunperin ajatelleet jatkaa illalliselle keskustaan, mutta emme osanneet arvioida aikatauluamme etukäteen eikä meillä siten ollut pöytävarausta minnekään. Nälkäkuoleman partaalla ja pohkeet krampaten ei huvittanut lähteä koittamaan onnea keskustan vilinään, joten päätettiin suunnata Selloon. Kun puhutaan illallisesta en yleensä missään tilanteessa liputa kauppakeskuksen puolesta, mutta nyt sattui kohdalle niin hyvä ravintola, että oksat pois. Ravintola Base mainostaa itseään normaalista poikkeavana kauppakeskusravintolana ja sitä se toden totta on! Tunnelma on ihan ok, viinilista vakuuttava ja ruoka oli ainakin siinä nälkäkuoleman partaalla aivan törkeen hyvää! Tälle paikalle siis iso suositus mikäli hakusessa on illallispaikka pääkaupunkiseudulla, muttei fiilistä odotella pöytää.

Lauantaina oli vuorossa ystäväni synttärit, jotka polkaistiin käyntiin brunssilla Dylanissa! Dylan oli meille kaikille uusi tuttavuus, mutta taidettiin kaikki tykästyä paikkaan kovin. Brunssi on hinnaltaan (21,50€) varsin kohtuullinen ja sapuskaa löytyy varmasti jokaiseen makuun. Iso plussa järjettömän hyvistä jälkkärivohveleista ja kuohuvavalikoimasta, sillä siinä missä yleensä brunsseilla on listalla ehkä yhtä kuohuvaa, oli täällä kolme erilaista ja eri hintaista vaihtoehtoa.

Vatsat pinkeinä ja housujen napit avattuina jatkoimme matkaamme Clarion Hotellin yhteydessä sijaitsevaan Sky Roomiin. Tuo henkeäsalpaavat näkymät tarjoava baari oli keikkunut bucket listillani jo pitkään ja odotukset olivat korkealla, ehkä jopa hiukan liian korkealla. Paikka toki oli hieno ja maisematkin vakuuttivat jopa pilvisenä päivänä, mutta suht ison porukkamme drinkit olivat pääasiassa melkoisia riman alituksia. Harmi, sillä meillä oli ollut tarkoitus istua pidempäänkin juomien ääressä, mutta lopulta päädyimme jatkamaan matkaa jo ensimmäisten juomien jälkeen. Niinpä suuntasimme synttärisankarin luo sairaan hyvän kakun ja viinipullojen luo (ja ihan kamalan pahan Kouvolan Lakritsi -viinan... Jos ikinä aiot liuottaa lakuja viinaan, niin mieti kaksi kertaa. Hyi.). Ei huono vaihtoehto sekään, sillä en ole ihan hetkeen nauranut yhtä paljon saati mennyt yhtä myöhään nukkumaan. Intensiivinen vatsalihastreeni kakkua syödessä ja viiniä juodessa, mikäs sen parempaa!

I spent fun and much needed weekend in Helsinki a few weeks back. I ate too much, drank at least enough wine and laughed a lot! I wish I could make it there more often than I do since my whole social life has moved there lately. Honestly, I have hardly any friends left in Lappeenranta. :D And I wouldn't mind having this kind of a bunch more often though...

Grotesk

Taisinkin jo aiemmin mainita, että kävimme Suomi-visiitilläni Helsingissä vieraillessamme Groteskissa illallisella. Vaikka Grotesk onkin varmasti jo tuttu juttu vähintään jokaiselle helsinkiläiselle, oli illallinen alusta loppuun niin miellyttävä kokemus, että pakkohan sitä on hehkuttaa täälläkin. Jos siis olet jo kolunnut Groteskin listan päästä päähän tai vaihtoehtoisesti vatsasi kurnii, skippaa tämä teksti.

Me suunnattiin paikalle vatsat kurnien ja pitkästä vesipuistossa vietetystä päivästä väsähtäneinä, joten alun hidas palvelu ärsytti hivenen. Se jäi kuitenkin onneksi illan ainoaksi miinukseksi (yhtä luumun kiveä lukuun ottamatta) ja toisaalta taas antoi aikaa katsella ympärilleen. Grotesk markkinoi itseään jotakuinkin suorasukaisena ravintola. Hyvää ruokaa eikä ihan liian fine diningia. Sopii meikäläiselle. Silti, kaikesta kursailemattomuudesta huolimatta, oli hieman outoa bongata mies jos toinenkin printti t-paidassa ja söipä meidän viereisessä pöydässä ehkä hivenen itseäni nuorempi tyttö reteesti kyynärpäät pöydällä ja pelkkää haarukkaa apuna käyttäen. Mutta se sivuseikoista, keskittykäämme ruokaan.

Kun vihdoin tilauksemme otettiin, alkoi palvelu pelata kuin vettä vaan. Ruokalaji toisensa perään tuli ilman suurempia rakoja ja voi, se ruoka. Se vei kielen ja sydämen mennessään. Nälkäisinä ja liian monista liian hyvistä vaihtoehdoista hämmentyneinä päätimme ottaa 49€ kolme ruokalajia sisältäneen yllätysmenuun. Suosittelen lämpimästi!

Alkupaloina eteemme kannettiin härkätartar sekä mustekalaa ja kasviksia sisältävä, allekirjoittaneen kielen vohkinut annos. Molemmille täydet pisteet. Pääruoaksi saimme jaettavaksi lihalajitelman ja erilaisia lisukkeita. Niin hyvää punaista lihaa en ole valehtelematta eläissäni syönyt, se oli makunsa puolesta ruokapornoa parhaimmillaan. Ei ihme, että paikka on tullut tunnetuksi juurikin liharuoistaan. Jälkiruoaksi saimme kirsikkaa eri muodoissa. Jälleen kerran, lusikallinen lusikalliselta, kieleni meni menojaan. Ainut pieni miinus oli leivokseni sisään piiloutunut kirsikan kivi, joka olisi huonolla tuurilla voinut viedä kielen lisäksi hampaan mennessään. Vaan ei vienyt, onneksi.

Kaikkineen ilta oli vallan onnistunut. Palvelu oli rempseää, iloista ja asiantuntevaa, viinit sopivat ruokaan kuin nenä päähän ja Groteskin tunnelmallinen miljöö on kuin luotu jo lyhentyneiden päivien hämyisiin iltoihin. Tänne palaan varmasti uudelleen! Niin ja se liha. Se oli ihan pelkkää rakkautta.

Once again I have one restaurant tip for you lovelies! This time for Helsinki instead of France or Switzerland and actually I'm kinda sure you know this place already but it's still worth of writing. We had a dinner at Grotesk when visiting in Helsinki earlier this year. Our evening was such a success so I thought it deserves a whole post.

It took quite a long until they took our orders but after that the whole evening was absolutely great. We ordered their surprise menu with three courses and I would highly recommend it. For starters we had beef tartar and also cold plate with octopus and vegetables. Both were just delicious. As a main course we had assortment of meat and hands down it was the best meat I've ever had. I know this place is known of their meat dishes but I had no idea how good it really is. Now I know.

For dessert we had cherries served in several different ways and it was really tasty as well. Atmosphere of this restaurant is quite casual and the service is good and attentive. I will definitely go there again.

Hameonnellisuutta Helsingissä

Olen monesti pohtinut, miten hupsua onkaan, ettei kotikaupungissa tule oikein ikinä näytettyä ihmiseltä, mutta sitten muualla senkin edestä. Lappeenrannassa en edes oikeastaan halua erottua massasta, mutta jo visiitti Helsinkiin riittää syyksi kaivaa hametyttö esiin. Sen totisesti tein viikko takaperin, sillä oli jo korkea aika ulkoiluttaa ihanaa, alati kehuja keräävää midi-mittaista vekkihamettani. Olen rakastunut ja kerrankin rakkaus kohdistuu johonkin ei karvaiseen yksilöön. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni olen rakastunut hameeseen. Olkoonkin, että se päällä näytän väistämättä töppöjalalta. Olen silti rakastunut. Höperöä.

Vaikka hameonnellisuutta on selkeästi ilmassa, ei miun siitä pitänyt höpöttää. Miun oli tarkoitus höpöttää onnellisuudesta ylipäätään. Siitä työpäivästä, kun olin viimeistä kertaa työvuorossa Hoplopissa ennen remonttia. Siitä onnellisesta aamusta, kun jammailin Ellinooran Leijonakuninkaan tahtiin sämpylöitä tehdessäni ja hissukseen kassalle hiipinyt asiakas sai makeat naurut mooveistani. Uusista, puhtaanvalkoisista Converseista. Siitä hetkestä, kun kuulin Suomeen palattuani ensimmäistä kertaa JVG:n Hehkuu-biisin. Silloin jäin koukkuun. Siitä puhelinsoitosta, kun sain aivan extempore-työtarjouksen. Ennen kaikkea miun piti kertoa teille eräästä mummelista, mutta se taitaa olla jo aivan uusi tarina. Palataan siihen myöhemmin, nyt keskityn onnellisuuteen. Keskittykää tekin.

Tai no sitä ennen kertoaa miten teillä menee, pliis.

T-paita - Zara

Hame - Asos

Nahkatakki - Veromoda

Kengät - Converse

Eero T, Helsinki 2016

Stadilaisii pokemonei

Miltei naurattaa tää miun postaustahti, ei hyvänen aika. Kerran viikossa on vissiin tosi jees kirjotella tänne? Kirjoitettavaa olisi vaikka millä mitalla, joten kai se on korkea aika alkaa purkaa Suomi-loman saldoa. Outoa miettiä, että ensi viikolla lähtee lento Geneveen, tällä hetkellä fiilikset palaamisen suhteen kun ovat varsin ristiriitaiset - kiva päästä takas erilaisiin ympyröihin, mutta sääli lähteä Suomesta. Hirvittää syksyn työmäärä ja hostperheen kanssa vaivanneet kommunikointivaikeudet jo valmiiksi, mutta eiköhän tää vielä tästä iloksi muutu! Asenteestahan kaikki loppujen lopuksi lähtee. Sen enempää tulevaa pohtimatta palataanpa viime viikonloppuun sekalaisen kuvakavalkadin ja vielä sekavamman höpöttelyn voimin.

Viime viikonloppu meni siis visusti Helsingissä ja olipahan hurjan kivat kolme päivää! Perjantaina hävisi iästä noin 15 vuotta sen sileän tien, kun aloitimme päivän ystäväni kanssa Korkeasaaressa. Ihania eläimiä! Vannoutuneena Kenia-fanina olen usein hieman skeptinen eläintarhojen suhteen, ne kun ovat vähän kuin huijaamista, mutta mitä vielä, reissu oli todella onnistunut ja mukava. Iso plussa kuvausorientoituneesta seuralaisesta, kerrankin en ollut ainut linssin läpi maisemia tuijotteleva tyyppi.

Jos 15 vuotta iästä pois ei vielä riittänyt, lähtivät seuraavat viisi vuotta illalla Linnanmäen kutsuessa. Lintsille meitä eksyi varsin kookas porukka ja päivä jatkoi erittäin onnistuneella linjalla. Olkoot kuinka cheesyä tahansa, mutta kyllä sellainen perinteinen Lintsi-päivä poikaystävä kainalossa vaan toimii ja saa hymyn korviin pitkäksi aikaa. Syötiin ihan liikaa hattaraa ja lakuja, hölmöiltiin, pussailtiin julkisesti ja vilistettiin laitteesta toiseen käsi kädessä. Ehdottomasti cheesyä, mutta niin hauskaa. Sokeriöverien saattelemana huristeltiin yöksi kummitädilleni ja ilta venähtikin riisipuuron ääressä kuulumisia vaihdellessa.

Lauantaina aloitettiin päivä niin ikään tätini ja serkkuni kanssa rupatellessa aamiaispöydässä. Siitä suuntasimme tehokkaalle shoppailureissulle Jumboon ja sen jälkeen nuorentamaan itseämme entisestään Serenaan. Villivirrassa käydyssä skabassa kaikki keinot olivat sallittuja ja allekirjoittaneen bikinien yläosa oli vaarassa lähteä karkuun useampaan otteeseen. Tästä johtuen suvereeni voitto meni kerta toisensa jälkeen sivu suun.

Kaikesta polskimisesta uupuneena päädyimme paremman puoliskoni kanssa kahdestaan keskustaan ensin kahville Fazerille ja sitten testaamaan Groteskin antimia. Vaikka Groteskin tietänevät kaikki, on miun silti uhrattava meidän raflavisiitille kokonainen postaus, niin onnistunut illallinen kyseessä oli.

Sunnuntai valkeni harmaana ja sateisena ja möllötettiinkin varsin pitkään tätini luona. Kaatosateen laannuttua hivenen suuntasin keskustaan treffaamaan ystävääni mitkäs muutkaan kuin ruoka ja Pokemonit mielessäni. Superkivan viikonlopun kruunasi puolikas kierros vanhalla kotikentälläni vallan mainiossa seurassa sekä mummini loihtimat ruoat. Tällä kertaa yhdeksään reikään mahtui paljon vettä ja bunkkereita, mutta liian helppo kierroshan olisi yksinomaan tylsä. Illalla Lappeenrantaan saapui varsin uupunut, mutta onnellinen reissaaja. Ihana kesä. Ihana Suomi. Ihanat ystävät ja sukulaiset. Ihana Helsinki. Melkein ihana golf. Ihana elämä.