Romania-fiiliksiä

Heipsu! Lupailin jo aiemmin etuilevani Lontoo-postauksia Romanialla ja tässä sitä nyt ollaan, kamalan matkakuumeen kourissa selailtuani viimeisen puoli tuntia läpi meidän reissukuvia. Hirmu moni on kysynyt, että miksi Romania, enkä ihmettele! Kysyisin itsekin. Pohjustuksena olemme siis muutamaan otteeseen reissanneet isäni ja pikkusiskoni kanssa ja viime keväänä rupesimme miettimään seuraavaa reissukohdetta. Kroatia ja Espanja pyöri mielessä, sillä niissä emme ole pikkusiskoni kanssa vierailleet, mutta loppujen lopuksi päädyimme lähtemään jonnekin minne ei muuten koskaan tulisi lähdettyä. Tällä kertaa onnenpyörästä osui eteen Romania.

 

 

  

 

Bookkasimme lennot, mutta muuten lähdimme reissuun melkolailla takki auki agendalla vain ympäri maata ajeleminen. Minulla ei ollut juuri mitään ennakkokäsitystä eikä ennakko-odotuksia Romanian suhteen, mutta luulen, että vaikka sellaisia olisi ollutkin, olisi maa ylittänyt ne aivan suvereenisti. Kohdevalintamme meni siis aivan nappiin. :)

Palaan meidän reissuun vielä tarkemman postauksen kanssa, mutta vastataanpa tässä välissä yhteen melko perustavanlaatuiseen kysymykseen. Miksi Romaniaan kannattaa matkustaa? Oh well, miksei? Romania on täynnä värikkäitä, kauniita ja vanhoja pieniä kyliä, osa jopa Unescon perintökohteita. Mikäli fiilistelet Tallinnan vanhaa kaupunkia tai rakastat vaikkapa Porvoota, tykkäät takuulla esimerkiksi Sighisoarasta pastellisine taloineen. Legendan mukaan Dracula on asustellut Transylvanian alueella, joten ei siis ihme, että linnat ovat Romaniassa se juttu. Linnat ovat varsin mahtipontisia ulkoapäin, mutta monet niistä avaavat myös ovensa turisteille.

Vaikka miten rakastankin linnoja ja pastellinsävyisiä rakennelmia, oli meidän reissulla yksi kohde ylitse muiden. Transfagarasan-tie kiemurtelee Karpaattien yli saavuttaen parhaimmillaan kahden kilometrin korkeuden ja vei ainakin meikäläisen sydämen yhdeltä istumalta. Näköalat ovat huikeat ja tien varrella laiduntavat lehmät ja lampaat saavat aikaan välittömän Alppi-fiiliksen. Talvella osa tiestä on suljettu ja ylhäällä sijaitsevalle hotellille kondolihissillä tai hevosten vetämällä reellä (kuinka siistiä?!)!

Yksi Romanian parhaista puolista on sen tuntemattomuus. Kanssaturistit ovat lähinnä kotoisin rajanaapurivaltioista, joten aika vapaasti saa höpöttää suomea kenenkään tajuamatta tuon taivaallista. Hintataso on varsinkin ruoan ja majoituksen suhteen maltillinen, joten hotellien tasosta ei tarvitse tinkiä pienemmälläkään budjetilla. Kesäkuukauden ovat tuntemattomuudestakin huolimatta sesonkia, joten mikäli mielit tallustelemaan ympäri linnoja ihmismassojen häiritsemättä, suuntaa reissuun syksyllä tai keväällä. Tai miksei vaikka sydäntalvella, jolloin voit pakata mukaan lasketteluvermeet ja ottaa ilon irti tasokkaista hiihtokeskuksista.

Tervetuloa, tylsä arki

Mie tiedän, että Lontoon-reissukin on vielä kokonaan avaamatta täällä blogin puolella, mutta ajattelin silti etuilla Romanian kanssa, koska palan halusta päästä kertomaan tuosta varsin villistä kortista mitä matkustamiseen tulee! Britteihin palataan siis hieman myöhemmin. Blogger on joutunut muutenkin olemaan oman onnensa nojassa jo aivan liian kauan, sillä jostain syystä miun elämään on mahtunut kuluneen vuoden aikana vähän liikaakin kaikenlaista.

Keväällä sain super nopealla aikataululla todella mielenkiintoisen työtarjouksen ja yhtäkkiä huomasin pallottelevani kolmen työn kanssa ilman tietoakaan vapaa-ajasta. Hieman tämän jälkeen kuulin ystäväni sairastuneen ja podin huonoa omatuntoa siitä, etten ehtinyt töiden takia ihan hirveästi häntä näkemään. Onneksi aikaa piti olla vielä ihan hyvin, kunnes eräänä päivänä, vastoin pessimistisimpiäkin ennusteita, tuli suru-uutinen. En vieläkään oikein tiedä miten 26-vuotiaan ystävän poismenoon kuuluu suhtautua. Eihän meidän ikäiset kuole?! Epätodellisissa fiiliksissä laskimme ystävämme haudan lepoon ehkä kauneimpaan ja vehreimpään paikkaan mitä kuvitella saattaa. Tästä ei mennyt päivääkään, kun löysin itseni sairaalasta hinkuyskädiagnoosin kera. Ihan totta, rokotetulla, perusterveellä ihmisellä hinkuyskä ja vieläpä juuri silloin, kun pitäisi muuttaa ja aloittaa uudessa duunissa?! :D

Tämä vuosi on tähän mennessä tarjoillut kaikkea muuta kuin sellaista perusharmaata arkea ja huomasin juuri toivovani, että syksy toisi tullessaan ihan vaan pelkkää tylsää arkea tylsine ja toistuvine rutiineineen. Tykkään tehdä ja järkätä ja organisoida ja olla kiireinen, mutta jotenkin viimeistään ystävän muistopuhetta miettiessä, kukkalaitetta tilatessa ja asiasta tietämättömille suru-uutista viedessä iski väsymys. Nyt on hyvä hetki pakata loput tavarat ja suunnata nenä kohti Espoota, valmistautua uuteen työhön ja taltuttaa matkakuumetta käymällä läpi Lontoon ja Romanian reissut. Sen jälkeen - tervetuloa, tylsä arki.

ROMANIA

Heippa vaan pitkästä aikaa! Aivan sekopäistä, että edellisestä postauksesta on kulunut kuukausikaupalla aikaa. Mihin se kaikki aika on piiloutunut? Koko reissu Lontooseen on edelleen sikin sokin luonnoksissa ja blogi taitaa myötäillä muutenkin meikäläisen elämää - vähän sekaisin ja sikin sokin ja ajastaan jäljessä.

Tätä postausta naputtelen nähkääs Romaniasta käsin! Lähdettiin isäni ja pikkusiskoni kanssa reissuun sillä idealla, että mennään jonnekin minne ei koskaan muuten päädyttäisi ja tällä kertaa se kohde oli Romania. En oikein tiedä mitä odottaa, mutta ensimmäiset fiilikset tästä uppo-oudosta maasta ovat varsin positiiviset. Jännää ja niin hauskaa kokea aivan uusi maa, jee! :)