perjantai 18. marraskuuta 2016

I wish I was...

I wish I was... Kuinka monesti tuleekaan toivottua asioita sen sijaan, että olisi täydellisen onnellinen ja tyytyväinen siihen mitä on käsillä juuri sillä hetkellä? Ainakin omalla kohdallani syyllistyn tähän aivan liian usein, vaikkei se aina paha asia olekaan.

Moni kaveri on parhaillaan ulkona, mutta miulla herätys soi reilun kuuden tunnin kuluttua. Syytä siis kerrakseen skipata shampanjat ja muotinäytökset, niin paljon kun ne kiehtoisivatkin. Päivä oli vallan mainio makeine syysmyräköineen ja lettukesteineen, mutta uppouduin siitä huolimatta, tai kenties siksi, haaveisiini.




Miten mukavaa olisikaan juoksupöksyjen ja hupparin sijaan pynttäytyä ja lähteä ulos? Fiksu nassu ja korot ovat varsin harvinainen ilmestys tätä nykyä... :D Kuinka tunnelmallista olisi suunnata syysmyrskyn keskeltä johonkin Milanon Vittorio Emanuele II:n sisällä nököttävistä ravintoloista ja illallistaa pitkän kaavan mukaan? Tai miten mukavaa olisikaan vaihtaa sadepilvet Australian aurinkoon ja nähdä pienempää painostani pitkästä aikaa? 

Huomenna on tiedossa kiva päivä, joten taidanpa jatkaa siitä haaveilua pää tyynyssä. Mukavaa viikonloppua kuomat!


Photo: Pinterest

Sometimes you simply would like to replace running pants and a hoodie with jeans and heels, oat meal with fruit salad and cloudy morning with sea and sunshine. Like I'd love to do today.

I wish I was wearing this classic but comfy outfit. Everyone's out but I have to wake up 6:30 tomorrow so instead of running around in heels I'm having quality time with my laptop. Not bad either. :)

I wish I was having dinner at one of those restaurants in Vittorio Emanuele II. Amazing venue, great service, delicious dinner and great company. Please take me back? Today not so much Italian food nor great venues, but after all we had fun evening cooking crepes with kids.

I wish I was in Australia like my little sis. It's not exactly cold here but it's been raining pretty much non stop and I kind of miss sunshine. And well, I don't care much about sun but I miss my stupid crazy little one. And my step sister as well. Oh how much I wait next summer when we are all together!

Have a great weekend and hey, dream big! ;)

torstai 17. marraskuuta 2016

TBT: Venice





Ihanaa huomenta pallerot! Muutaman edellisen tbt-postauksen tavoin ajattelin vielä tänäkin torstaina palailla ihanaan ja aurinkoiseen Italiaan, tällä kertaa Venetsiaan. Ihanaan Venetsiaan, joka on yksinkertaisesti aivan sairaan kaunis. Jokaisen nurkan takaa paljastuu toinen toistaan kauniimpia kujia, kanaaleja ja aukioita.







Voisin kuvitella harhailevani sokkelomaisilla kujilla viikkotolkulla, pysähtyväni ryystämään lattea tunnelmallisiin kahviloihin ja syöväni itseni pulleroksi italialaisissa trattorioissa. Liekö koskaan saan tarpeekseni iltahämärissä hiljenevistä kujista ja epäilen, että kyllästyisin tämän elämäni aikana seuraamaan gondoleita iloisine kuskeineen.







Italia on ihana, mutta Venetsia on vielä oma juttunsa. Sen sanotaan olevan sulkeutunut ja kylmä, mikä ehkä on totta, mutta omalla ajatusmaailmalla ja käytöksellä lienee myös merkitystä asiaan. Sen sanotaan olevan turistien kansoittama - ja sitä se ehdottomasti onkin. Matkusta siis hieman pahimman turistisesongin ulkopuolella, silloin saat Venetsiasta enemmän irti.







Älä kiirehdi. Venetsia on kiireetön ja rauhallinen ja voih, niin kaunis. Älä hoppuile vaan katsele, tallustele, eksy ja löydä rauhassa. Venetsia on kuin oma pieni maailmansa ja seikkailumielen kanssa reissatessa jo matka lähikauppaan voi olla oikea elämys.

Oletko sinä käynyt Venetsiassa? Mitä pidit?





Thursday, so time to throw back to Italy and Venice, one of the most beautiful and mystical cities I've ever visited. Have you been to Venice?

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kun nainen pakkaa

Puhutaanpas vähän aikaa pakkaamisesta, eikä nyt ihan mistä tahansa pakkaamisesta, vaan pakkaamisesta reissua varten. Lähtökohdat ovat tietysti aina päällisin puolin samat: x määrä päiviä reissun päällä, x määrään päiviä suhteutettuna fiksua kokoluokkaa edustava pakaasi ja vaatekaapillinen vaatteita sun muut tarvittavat tilpehöörit. Niin ja lentoyhtiön antama täysin epärealistinen painorajoitus. Helppoa kun heinän teko.




Kun nainen aloittaa pakkaamisen, valitsee hän isoimman omistamansa matkalaukun. Aina. Jopa viikonloppuvisiitille seinänaapuriin. Hän pakkaa mukaan alaosia, yläosia, toppeja, t-paitoja, huiveja, kenkiä, sukkia, alusvaatteita, pilkkihaalareita, kihartimia, suoristimia, meikkejä, pesuaineita, laukkuja, takkeja, pöksyjä, pipoja, lippalakkeja, hameita pyyhkeitä, eväitä, tuliaisia, suket, monot, mekkoja, juoksutrikoita, käsipainot ja yöpaitoja - ihan vähintään yhdet jokaisella päivälle. Ja tietysti myös muutaman ylimääräisen pahan päivän varalle. Tähän päälle vielä elektroniikka, matkalukeminen, keskeneräiset koulutyöt sekä kolme vuotta sitten aloitettu neuletyö. Kaikki matka-asiakirjat kolmena kappaleena ja kirjallisena, kopiot passeista ja korteista ja valokuvat matkaseuralaisista, ihan vaan jos joku sattuu hukkumaan. Eiköhän siinä ole jo kaikki? Ei muuta kun kaikki laukkuun ja laukku kiinni.




Mutta kuinka ollakaan, ilmenee ensimmäinen ongelma. Kaikki on laukussa, muttei laukku mene kiinni. Nainen kipuaa istumaan laukun päälle, muttei edes 55 kiloa tuskastunutta naisihmistä saa irvistävää matkalaukkua sulkemaan suutaan. Nainen pyytää apuun sisarukset, mutta ongelma on ja pysyy. Pian matkalaukun päällä istuu koko perhe, tuloksetta. Vaan eipä hätiä mitiä, naisen äiti, kokenut matkaaja, ryhtyy ongelmaa purkamaan. Mukaan otetaan vielä insinöörin aivoilla varustettu isä ja kappas, muutama kenkään ujutettu sukka ja millintarkasti taiteltu paita myöhemmin laukku sulkeutuu kuin itsestään. Jee!

Vielä pitäisi vaa'alle uskaltaa. Fiilis on suunnilleen sama kuin joulun jälkeisen rantaloman kynnyksellä; kädet hikoavat ja haluaisit skipata koko toimituksen, vaan ei auta itku näillä markkinoilla. Ongelma numero kaksi ilmaantuu sillä punaisella sekunnilla kun nainen yrittää matkalaukkuaan vaa'alle nostaa. Ei riitä haba! Olisi pitänyt kai käydä siellä salilla. Taas huudetaan insinöörin haballa varustettua isää apuun. Kylmä hiki noruu pitkin selkää viimeistään siinä vaiheessa, kun isän naamataulu punehtuu enenevissä määrin sitä mukaa, kun matkalaukku lähestyy vaakaa.




Vihdoin vaa'alla! Isäparka kuoleman kielissä ja vaa'an kielikin aivan missä sattuu. No mutta, eikö 52 kiloa ole miltei sama kuin 25 kiloa? Huonolla matikalla? Lukihäröllä? Likinäköisyydellä? Ai ei vai? Eihän siinä sitten. Isälle pikainen palautuminen, matkalaukku alas vaa'alta ja aloitetaan alusta. Harjoitus tekee mestarin ja kyllä se isän habakin tässä kasvaa, joten teoriassa kaikki voittaa. Valmista aloitushetkestä kolmen päivän kuluttua, noin puoli tuntia sen jälkeen, kun olisi pitänyt olla matkalla lentokentälle.

Entäs sitten kun mies pakkaa? Done and done ehkä noin kolmessa minuutissa ja kaiken kukkuraksi kaikki tarpeellinen mahtuu takataskuun. Tasa-arvo missä olet?

Toim. huom! Tilanne on fiktiivinen, joskin perustuu kaikilta osin kirjoittajan omiin kokemuksiin. Yhtään isää, äitiä, sisarusta, vaakaa tai matkalaukkua ei kuitenkaan ole tosielämässä vahingoitettu.

P.S. Mie ja ehkä 50 kiloa tavaraa ja paluu Suomeen...äitiiiii!