lauantai 30. joulukuuta 2017

Ripaus Lappia

 





Miun isän ja äitipuolen traditiona on jo useampana vuonna ollut viettää joulu, tai ihan vähintään välipäivät, Lapissa ja tänä vuonna suunnattiin paremman puoliskoni kanssa toista kertaa mukaan. Mukana ovat myös molemmat siskopuoleni puolisoidensa kanssa ja Miinan kolme karvapyllyä. Seuraa, tekemistä ja huisketta on siis riittänyt. :)







Ollaan saatu koko joukon pyllyt kipeiksi mäessä hurjastellessa, nenät paleltumaan revontulivahdissa ja onpa osa meistä uskaltautunut uhmaamaan pakkasta ja peruskoulumuistoja ladullekin. Reissun parasta antia yhdessäolon ohella ovat ehdottomasti olleet vohveliaamiainen huuhdottuna alas muutamalla mimosalla, porojen pällistely, laskettelu huippukuntoisilla rinteillä (ja puuterilla, jee!), illallinen Restaurant Aurora Skyssa ja latukahvila Sammun Tuvan kuumat mehut. Viimeksi mainittu saa miulta ison suosituksen, ihanan tunnelmallinen paikka!








Viimeisen illan jälkkärikakut haettiin mukaan mökille Cafe Somasta ja vitsit miten hyviä ne olikaan! Tässä toinen iso suositus kahvi- tai miksei lounaspaikkaakin miettiessä. Täällä on ollut kaiken aikaa aivan huikaisevan kaunista ja oi miten rakastankaan tykkylumisia puita! Voi Levi, voisinko vaan jäädä tänne?

torstai 28. joulukuuta 2017

Tallinnassa lapsen ehdoilla

Lasten kanssa matkustaminen on miulle sangen vieras juttu, vaikka toki pieniä ihmisiä lähipiiristä löytyy ja olen haaveillut oman kummityttönikin kanssa reissaamisesta. Hieman ennen joulua sain ensikosketuksen lapsen kanssa reissaamiseen kun tehtiin minireissu Tallinnaan paremman puoliskoni kummitytön kanssa. Perheelliset mitä luultavimmin pyöräyttelevät silmiään tätä lukiessa, mutta tässä ois miun vinkit kaltaisilleni Tallinnaan lapsen kanssa suuntaaville keltanokille!




Ihan ekana kysyin omalta äidiltäni mitä tehdä lapsen kanssa ja miten saada reissusta lapselle mukava ja ikimuistoinen. Vastaukset olivat onneksi kovin yksinkertaisia ja helppoja toteuttaa; antakaa pienimmän päättää minne mennään ja viettäkää paljon aikaa erilaisissa lelu- ja krääsäkaupoissa. Ainakin niille lapsille joilla on arkena selkeät karkkipäivät ja vaikkapa limsan hörppiminen todella spesiaalia, on hieman vapaampi herkuttelu reissussa varsin mieluisa yllätys.

Mitä me siis teimme? Parempi puoliskoni varasi ensialkuun laivan comfort loungesta meille paikat.  Vaikka Megastarissa istumapaikkoja on tarjolla mielettömän hyvin, oli todella kätevää pystyä jättämään esimerkiksi ulkovaatteet loungeen ostosten ajaksi. Pieni ihminen taisi olla lisäksi melko hyvillään loungen snack-tarjoiluista ja isoista ikkunoista menosuuntaan.




Perillä suunnattiin chekkaamaan itsemme sisälle hotelliin ja sen jälkeen käytiin pyörimässä Tallinnan joulutorilla. Olin ajatellut pienen ihmisen pitävän tästä aktiviteetista, mutta valitettavasti hieman mönkään meni. Voisin silti kuvitella tämän uppoavan useimpiin lapsiin. Tai ainakin kojujen tarjonta olisi uponnut 20 vuotta nuorempaan minuun. Close enough.

Reissun ehdottomia highlighteja olivat lounas ihanassa autenttisessa italialaisravintola Trattoria Del Gallo Nerossa sekä käynti vesipuisto Atlantis H2Ossa. Olin etukäteen melko skeptinen vesipuistosta, mutta se osoittautuikin erittäin siistiksi ja toimivaksi niin lapsille kuin aikuisillekin. Ehdoton plussapiste suomalaisiin kylpylöihin verrattuna lämpimästä vedestä, saunaan ei kaivannut juuri kukaan meidän porukasta.




Hotelliksi valikoitui Tallink Spa & Conference, mikä toimi tällä reissulla varsin mukavasti. Aamiainen oli kiitettävän monipuolinen ja sijainti hyvä. Ei mitään liian luksusta, mutta perussiisti majoitusvaihtoehto.




Summasummarum, lapsen kanssa valitse hyvällä sijainnilla oleva hotelli, mutta älä turhaan panosta luksukseen. Lapselle hotelliyö on elämys joka tapauksessa. Varsinkin vieraamman lapsen kanssa valikoi "turvallisia" ravintoloita, mikään ei ole inhottavampaa kuin se, ettei nälkäinen lapsukainen löydä listalta mitään syömäkelpoista. Käykää kylpylässä - toimii kesät talvet! Herkutelkaa ja syökää tasaisin väliajoin, nälkäkiukku lienee se ikävin reissukaveri. Viimeisenä muttei vähäisimpänä, miettikää tekemistä illaksi hotellihuoneeseen. Täältä vahva suositus Netflixille ja kasvonaamioille, toimii kaiken ikäisille!


Olisiko teillä jollain vinkkejä lapsen kanssa Tallinnassa tai vaikkapa Tukholmassa matkustamiseen? Niitä otetaan innolla vastaan tulevaisuutta varten!

tiistai 21. marraskuuta 2017

Ten times

Jos joku teistä seuraa miun instatiliä tai vaihtoehtoisesti on lukenut blogiani jo kauemmin, ei tälle henkilölle liene epäselvää että reissukuume on miun kohdalla krooninen sairaus. Sitä ei missään nimessä hillitse jo tiedossa olevat reissut tai edes ulkomailla asuminen, joten melko parantumattomasta olotilasta puhutaan. Ei siis ihme, että bongattuani näitä 10x reissukuva -postauksia useammassakin blogissa en voinut olla tarttumatta tuumasta toimeen. Ensiksi kuvittelin postauksen olevan nopeasti kasassa, mutta kuinka väärässä olinkaan! Läpi kahlattavia kuvia oli ihan muutama... Millainen toope kuvaa yhden safaripäivän aikana sen 800 kuvaa, kysynpähän vaan?!




KUVA LENTOKONEEN SIIVESTÄ
Pic of a airplane wing

Ei taatusti laadullisesti paras, mutta sitäkin tärkeämpi otos. Tässä lentelin varhaisella aamulennolle vajaa vuosi sitten Genevestä Kööpenhaminaan ja vitsit minkä väri-ilottelun aamuaurinko meille järjestikään! Olin super iloinen, mutta samalla vähän hämmentynyt. Tavaraa oli mukana vaikka muille jakaa, olinhan juuri menossa kotiin yhdeksän kuukautta kestäneeltä au pair -reissultani. Välietappina oli Kööpenhamina paremman puoliskoni kanssa, eli ihan eka kertani Tanskassa!




PARAS VAHINGOSSA ONNISTUNUT OTOS
The best mistake shot

Tämä kuva on 2015 joulukuun Kenian-reissulta. Oltiin lähdetty aikaisin aamulla game drivelle ja yöllisen usvan jäljiltä maa oli kovin kostea. Siihen vielä pilvettömältä taivaalta porottava aurinko ja voitte kuvitella, ettei manuaaliasetuksin kuvaaminen ollut mitään lastenleikkiä. Nappasin tämän kuvan nähdäkseni kuinka paljon asetuksia täytyy muuttaa ja kaikesta ylivalottuineisuudestaan huolimatta siitä tuli aika kiva!




MATKAKUVA, JOKA SAA HYVÄLLE TUULELLE
A travel pic that makes you smile

Tämä kyseinen kuva saa hyvälle tuulelle lähinnä näiden tyyppien tähden. Baden Baden (olikohan tää edes sieltä...) ei erityisemmin jäänyt mieleen kaunista arkkitehtuuria lukuun ottamatta, mutta meillä oli tuolla reissussa aivan tajuttoman hauskaa! Pelleiltiin mikä kerettiin ja punapaitainen ystäväni sai viimeistään tässä kohtaa traumat meidän kanssa reissaamisesta. Mitä sitä ihminen muuta kaipaakaan elämäänsä kun reissuja ja ystäviä jotka ovat yhtä hölmöjä kuin mitä itse olet tai ystäviä jotka (jotenkuten) jaksavat siuta ja hölmöjä ystäviäsi.




LUONTOKUVA
Nature

Luontokuva tuotti miulle yllättävän paljon päänvaivaa postikortin ohella, vaikka olikin alusta asti selvää, että Kenia-kuva sen olla pitää. En ole onnistunut ottamaa vielä yhtäkään täydellistä kuvaa, joten mitään selkeää suosikkia ei ollut. Tämä kuva on tämän vuoden tammikuulta Masai Marasta ja yksinkertaisesti pidän tästä. Ehkä tässä on jokin pieni Leijonakuningas-viba. Gnut ovat yleensä olleet meidän reissujen aikaan Tansanian puolella Serengetissä, joten oli mielettömän hienoa nähdä niitä tällä kertaa yllättävänkin paljon! Mara ei muutenkaan petä koskaan, nähtiin nimittäin viimeksi siellä myös elämäni ensimmäinen leopardi, jes!




KUVA YLÄILMOISTA
A pic from above

Mietin pitkän aikaa tämän ja erään esteettisemmän Milano-kuvan välillä, mutta päädyin lopulta tähän. Kuva on Saleven huipulta Geneveen päin. Saleven päälle ajoi hostperheeni luota muutaman kymmenen minuuttia ja siitä kehkeytyi lopulta sellainen arjen pakopaikka. Tien varressa oli pieniä suloisia kyliä ja maisemat Saleven laelta olivat henkeäsalpaavat. Syksyisinä iltoina liikkeellä ei ollut useinkaan juuri ketään muita ja saatoin vaellella ympäriinsä useita tunteja päätyen miltei aina observatorion juurella nököttävään ravintolaan kuumalle kaakaolle. Ihan parasta laatuaikaa itsensä kanssa.




POSTIKORTTIMAISEMA
Postcard view

Tämä oli ehdottomasti yksi vaikeimmista ja jouduinkin hakemaan inspistä muista haasteen toteuttaneista blogeista. Postikortteja lähettäessä valikoin tunnelmaltaan kivoja kortteja, joissa ei saa missään nimessä olla kuvakollaasia, mutta mielellään jokin helposti tunnistettava paikka tai monumentti. Niinpä oma valintani menee aikalailla yksiin Katzariina-blogin Katan kanssa, heh. :) Tässä kuvia selaillessani tajusin, etten ole Lontoossa käynyt kolmeen vuoteen, kun aiemmin siellä tuli pyörähdettyä harva se vuosi. Onneksi tämä korjaantuu ensi keväänä, jee!




KUVA MATKASEURASTA
Someone you've traveled with

Ihan ensiksi, älkää please tappako miuta. Teistä kolmesta ei vaan tainnut olla muuta kuvaa miun arkistoissa.

Olen päässyt matkustelemaan mitä erilaisimpien ihmisten ja ryhmien kanssa, joten luulen pystyväni erottamaan jyvät akanoista ja mitä matkaseuraan tulee, löytyy yllä olevasta kuvasta pelkkää kultaa. Taimmainen tyyppi on mitä raivostuttavin entinen hallituskaverini, joka herra ties mistä syystä suostuu lähtemään aina uudestaan ja uudestaan Keniaan. Nenäänsä pitelevä parempi puoliskoni on se, kenen kanssa haluan reissata ihan minne vain. Ennen parempaa puoliskoani luulin rehellisesti ettei pariskunnat voi reissata sovussa, mutta miten väärässä olinkaan! Meillä on ollut aivan mieletöntä yhdessä. :) Etummainen taasen on luottomatkaseuralainen isolla l-kirjaimella. Ollaan ehkä tarpeeksi samanlaisia (tai sitten kyseisellä henkilöllä on tarpeeksi pitkä pinna), mutta joka tapauksessa meidän reissut ovat olleet varsin mutkattomia ja mukavia.




FIILISTELYKUVA PALMUN ALLA
Hanging out under a palm tree - I have non

Sanoinko muiden kuvien kohdalla jotain vaikeuksista löytää sopivaa? Unohtakaa moinen palturi, nyt löytyi voittaja. Miusta ei yksinkertaisesti löydy kuvaa palmun alla. Miksi? A) Olen aina itse kameran takana. B) En ole kovinkaan paljon tropiikki-löhölomatyyppiä. C) En tajunnut Thaimaassa ollessa kuvata palmuja... Tää kamala vääryys on korjattava heti tammikuussa Malindissa. Siihen asti saatte tyytyä palmuun ja kuvitella miten fiiliksissä oon ollut tuota kuvaa napatessa.




HYVÄÄ HUOMENTA -KUVA
Good morning!

Pohdin pitkään tämän ja jouluaattona päiväntasaajalla syödyn joulupuuron välillä, mutta loppujen lopuksi suosikkikahvilani Annemassessa voitti. Jos olin viikonloppuaamun vapaalla löysin itseni melko varmasti kantapaikastani Le Paniéresta ja taisinpa raahata jokaisen vieraanikin tänne. Parhaita päiviä olivat kesäiset lämpimät perjantait jolloin saatoin istua aurinkovarjon alla pitkän aikaa friday marketin tapahtumia tiiraillen. Otettiinpa kerran porukoideni kanssa täältä aamiaiset mukaan ja suunnattiin niitä syömään Saleven päälle. Ihan parasta.




LEMPIKAUPUNKINI
My very favorite city - I can't just pick one, but this one's from Venice

Miten te kanssabloggaajat olette osanneet tehdä tän valinnan? :D Mietin tätä aivan älyttömän kauan, mutten osannut tehdä valintaa. Kyseinen kuva on Venetsiasta iltahämärissä napattu, mutta aivan yhtä hyvin se voisi olla Sveitsistä tai Ranskasta. Lempparikaupungissani on se tietty ehkä hivenen välimerellinen tunnelma, kaunista vanhaa  arkkitehtuuria ja paljon ihania pieniä ravintoloita jotka heräävät eloon auringon laskiessa. Ehkäpä minulla onkin lempparikaupungin sijasta lempparialue. Alueita. Mantere. Kenties pallonpuolisko?


Ihana idea, näitä lisää! Reissujalkaahan tässä tosin alkaa vipattaa...

There you go, ten of  my very favorite shots from my travels! Most of them from Kenya but that's not a surprise, is it?

lauantai 5. elokuuta 2017

It's been a while...

En koskaan kuvitellut olevan olemassa asiaa, jonka kohdalla tuumasta toimeen ryhtyminen olisi vaikeampaa kun siivoamisen aloittaminen, tenttiin luku tai vaikkapa salille palaaminen pitkän tauon jälkeen, mutta niin vain kaikki edellä mainitut löysivät vertaisensa, voittajansa. Avasin bloggerin viimeksi ollessani vielä tukevasti Patonkimaan kamaralla ja kuvittelin pienen blogitauon olevan todellakin vain pieni.




Kuvittelin tauon kestävän korkeintaan viimeiset viikot Ranskassa, kun ymmärrettävästi otin kaiken irti ajastani Saleven varjossa, nautin ystävieni seurasta ja yritin antaa mahdollisimman paljon aikaani kahdelle hurmurikakaralle. Sitten ajattelin, että menköön vielä Kööpenhaminan reissu sekä joulu, niiden jälkeen palaan aivan varmasti näppäimistön ääreen. Sitten löysin itseni Ylläkseltä viettämästä laatuaikaa perheen parissa, sen jälkeen Keniasta isolla kaveriporukalla ja Tallinnasta lievittämässä matkakuumetta. Pian kissavauva saapui ilahduttamaan arkeamme ja hiihtäessäni menemään vuoroin kissankarvaisissa kotivaatteissa ja vuoroin työvaatteissa kameran pölyyntyessä kaapin perällä ajattelin, että mistä sitä enää edes kertoisi teille lukijoille? Jäin odottamaan inspiraatiota ja yhtäkkiä onkin jo elokuu, enkä siis ole kirjoittanut sanaakaan yli puoleen vuoteen.




Blogi sai alkunsa au pair -aikanani, enkä oikein tiedä millaisena se jatkuu. Vaikka kirjoittelenkin nyt visusti Suomen kamaralta, lupaan, että viimeisen puolen vuoden reissuihin palataan täällä takuuvarmasti. Myös au pair -ajasta aion kirjoittaa, sillä puoli vuotta reissun jälkeen asioita katsoo taas aivan eri vinkkelistä. Niin kiva olla takaisin täällä. :)

Mitä siulle kuuluu?




It's definitely been a while. I just noticed I haven't wrote a single word in six months! Unbelievable. So much has happened since my last post and I can't wait to tell you more. Oh boy it feels good to be back.