maanantai 26. maaliskuuta 2018

When was the last time...

...you did something for the first time? Siinäpä hyvä kysymys ainakin itselleni ja nimenomaan reissaamisen näkökulmasta. Olen varmasti täällä bloginkin puolella maininnut siitä, että tuppaan olemaan sen sortin matkailija, joka palaa aina uudelleen ja uudelleen samoihin paikkoihin. Tähän on toki osittain syynsäkin - Keniassa meillä on mökki ja ihanat koirulit odottamassa, Geneven nurkilla asuneena sinne palaa aina vähän kuin kotiin ja esimerkiksi Berliinissä meillä asuu tuttavia. Näihin kohteisiin on siis helppoa, mukavaa, kotoisaa ja verrattain halpaakin matkustaa. Myönnettävähän se on, että mukavuudella ja kotoisuudella on myös kääntöpuolensa - tylsyys.




En rehellisesti ihan tovin tuumailulla keksi milloin viimeksi olisin matkustanut aivan uuteen ja uppo-outoon kohteeseen.Taitaisi olla korkea aika poistua tältä mukavuusalueeltani ja varata reissu jonnekin aivan uuteen kaupunkiin. Miettiessäni miksi päädyn aina tuttuihin paikkoihin, tulin siihen tulokseen, että juurikin mukavuuden takia. Tykkään mukavuudesta. Uusissa paikoissa tuppaan eksymään tuon tuosta ja jos eksyessä mukana on vielä liikakiloilla ryyditetty matkalaukku, ei uuden kaupungin viehätyksestä ole tietoakaan. Siihen vielä muutama huono ravintola- tai kahvilavalinta päälle ja olen aivan valmis vannomaan etten enää koskaan matkusta mihinkään tuntemattomaan.

Mutta kuin varkain noista tuntemattomista ja eksyttävistä kaupungeista tulee tuttuja. Siihen saattaa mennä päivä tai pari, mutta pian huomaan tunnistavani rakennuksia, kulmakuppiloita ja ravintoloita. Se tuttuuden tunne saa miut palaamaan uudestaan tuohon kerran niin vieraaseen kaupunkiin. Pidän siitä, että tiedän mistä saan parhaan gelaton, croissantin tai latten. En pidä pettymyksistä ja ennen kaikkea reissussa vältän niitä kuin ruttoa. Olkoonkin, että niistä kommelluksista ja huonoista valinnoista riittää aihettaa nauruun vielä pitkälle tulevaan.




Toisaalta hyvin suunnittelemalla, asioista selvää ottamalla ja vaikkapa siihen ravintolatarjontaan etukäteen tutustumalla pettymyksiä ja turhanpäiväisiä eksymisiä on vallan helppo välttää. Itse tuppaan olemaan kuitenkin sitä sorttia, joka lähtee varsinkin yksinään reissatessa reissuun hieman takki auki ja sillä mentaliteetilla, että kyllä sitä ehtii ottaa asioista selvää vielä paikanpäälläkin. Vaan harvoinpa sitä enää siellä uuden pyörteissä muistaa kaivaa Googlea esiin.

Janoan uusia, kivoja kokemuksia aina vaan, joten ehkäpä olisi aika tehdä asialle jotain. Ehkäpä joku seuraavista reissuistani suuntautuu minulle uuteen paikkaan ja ehkäpä tällä kertaa otan asioista ennalta selvää. Mie nimittäin loppujen lopuksi tykkään eksyä ja harhailla, mutta ilman sitä kamalan painavaa matkalaukkua ja matkaväsymystä, ja eksymiseenhän tarvitaan jotain tuntematonta.

Milloin sie reissasit viimeksi täysin uuteen paikkaan? Oletko enemmän samoissa paikoissa kiertävää tyyppiä vai etsitkö aina uusia kokemuksia?




When was the last time you did something for the first time? It is one important question to ask yourself time to time. When it comes to traveling I have to admit that I often end up traveling to the places I've already been to. Honestly I can not even remember when I traveled to a whole new country for me. It's been a great while. For my defense I have to say I have decent reasons to revisit Kenya, Geneva and Berlin over and over again but besides of those cities... well what can I say? I love to know where I am and where I am going to. I hate getting lost more than anything especially when I'm carrying way too heavy luggage with me and that often happens when I'm somewhere I have never been before. I like safe, I like simple. I hate disappointments when it comes to food and coffee so I'm rather sure where to eat and drink than just going somewhere and hoping that the food would be ok.




Then I'm always craving for new experiences and new people, new culture. Something I won't find from those places I have already been to. I think I just need to crawl out of my comfort zone and book flights to some new place. As well I need to do something I do way too rarely; planning. I want only great food, even better coffee and best drinks in town but I never bother to try to find out where to go and where to eat. I need to buy a map. I need to check how to get to my hotel before take off. Cause you know what? I actually love wandering around new cities and I'm ok with getting lost as long as I have left my luggage in to the hotel before that.

How about you? Would you like to experience new country every time you travel or do you want to revisit places you have already visited?

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Avot sie! mikä brunssi

Meillä Lappeenrannassa on ollut huutava pula brunssipaikoista jo pidemmän tovin. Niitä on kyllä ollut ja mennyt, mutta liekö sitten ollut liian vähän kävijöitä, kun aina ne tuntuvat pistävän ovensa säppiin ja lapun luukulle jossain välissä. Toisaalta osasta brunsseista olen kuullut vasta silloin kun niitä ei enää ole järjestetty, joten pieni puute markkinoinnissakin havaittavissa. Aktiivisena somen käyttäjänä ja jopa paikallisten aviisien lukijana minua ei pitäisi olla mitenkään mahdotonta tavoittaa. No mutta, itse asiaan. Tässä brunssitärppi viikonloppua lappeen Rannoilla viettäville!




Lappeenrantaan avattiin viime vuonna Avot sie! -niminen ravintola, joka tarjoilee brunssia joka sunnuntai kahdestatoista eteenpäin. Kävimme testaamassa brunssin ystäväni kanssa muutama viikko sitten ja vannon ettei se jäänyt viimeiseksi visiitiksi. Olin kuullut ravintolasta kommenttia hieman puolesta ja vastaan ja yhdyn kriitiikkiä antaneisiin kavereihini sen suhteen, ettei ravintolan sisustus tehnyt meikäläiseen kummoistakaan vaikutusta. Hieman liikaa kaikkea eikä juurikaan punaista lankaa. Onneksi ravintolassa ruoka on ykkösjuttu, sillä siitä Avot sie! saa täydet pisteet ainakin brunssin osalta. Jos liikaa rupeaa sekametelisoppamainen sisustus häiritsemään, niin pistää sitten vaikka silmät kiinni, terävöityypä makuaistikin siinä sivussa.





Tarjolla oli kattava valikoima paikallisia leipiä, leivänpäällisiä (mm vegaanista juustoa mikä upposi myös miulle), salaatteja (suurin osa vegaanisia), hedelmiä ja smoothieita. Brunssin lämmin osuus tarjoiltiin suoraan pöytään ja vaihtoehto löytyi sekä sekasyöjälle että kasviksiin kallistuvalle. Kirsikkana kakun päällä oli jälkkäriksi vegaaniset ja punajuuripohjaiset kakkupalat. Itse vannon aidon voin ja muiden eläinperäisten tuotteiden nimeen leipoessa, joten olin hieman skeptinen kakun suhteen, mutta voi jösses, se oli hyvää kun mikä. Niin hyvää, että hain vielä toisenkin palan vaikka olin jo aikapäiviä sitten joutunut avaamaan pöksyistäni napin.

Brunssi oli kaikkineen todella positiivinen kokemus ja maksaisinkin laadukkaasta, tuoreesta ja osittain myös lähellä tuotetusta menusta mielelläni 15€ vaikka joka viikonloppu. Vaikka ravintola ei suuren suuri olekaan ei jonoa ehtinyt muodostua ainakaan meidän aikana, enkä siis usko pöytävarausta tarvittavan. Avot sie! tarjoaa myös melko monipuolisen viinivalikoiman ja esimerkiksi lautapelejä, joten voisin kuvitella eksyväni tänne brunssin lisäksi viettämään perjantai-iltaa kavereiden kanssa viinin ja pelien ääreen.


 


I heard a few weeks ago that there's a new brunch in town so obviously it was must to try it out as soon as possible. Avot sie! opened it's doors last year and since not all of my friends who have visited there weren't impressed I didn't hurry to go there. But brunch. When there's a brunch available in this town you simply can not miss it. The brunch costs 15€ and is available every Sunday from noon till 4 pm and it's more than a worth of 15€. On the menu you will find local bread, lots of cheese (even delicious vegan cheese!), salads (most of them vegan as well), fruits and smoothies for example. There are two different main dish alternatives to be chosen and they will bring those to you straight from kitchen. My organic scrambled eggs with bacon and rocket was delicious and my friend loved her vegan pie. Pure success.

I am not a huge fan of the interior of this place as it's maybe too much everything that's "in" now, but they do have quite an impressive wine selection and lots of board games so I could consider going there with my friends some Friday evening just for a glass (or bottle) of wine and games.

torstai 15. maaliskuuta 2018

TBT: Copenhagen

VAROITUS! Kuvatulva. Oon surkea karsimaan kuvia ja luotan vahvasti siihen, että ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel paranemiseen, eli siis postauksiin vain muutamalla kuvalla. Sitten joskus. Ehkä.

Mutta siis, heippa ihanat! Tykkään aivan älyttömästi lukea ja myös kirjoitella tb-postauksia, joten taas olisi aika palata menneisyyteen. Tällä kertaa vuorossa on Kööpenhamina, jonne suunnattiin silloin kun mie palasin au pair -perheeni luota takaisin kotiin.










Vietettiin vuosi sitten joulun alla muutama yö Kööpenhaminassa ennen Suomeen palaamista ja kyseessä oli miulle ihka eka kerta Tanskassa! Meillä ei ollut oikeastaan mitään suunnitelmia eikä odotuksia reissulle ja päädyimme yksinkertaisesti kävelemään ympäri jäätävää (hyrrr...) Kööpenhaminaan, ihailemaan jouluvaloja, tutkimaan joulutorien antimia ja mikä tärkeintä, pysähtymään jokaiseen kivalta vaikuttavaan kahvilaan! Kööpenhamina vei palan miun sydämestä, mutta kerrasta viisastuneena seuraava reissu ajoittukoon hieman lämpimämpään vuodenaikaan. :)

Lähdin reissuun aikalailla takki auki ja koska kohde oli minulle ennestään tuntematon, en osannut ottaa huomioon joulukuisen tuulen purevuutta ja kaikkialla vallitsevaa kylmyyttä. Jälkiviisaana olisin ottanut selvää sisäaktiviteeteista ja -nähtävyyksistä, sillä niitäkin tuntuu Köpis ja sen reunustat olevan pullollaan! Kaunis, niin kaunis Kööpenhamina jouluvaloissaan kaikki tyynni oli.







 



First time in Copenhagen but definitely not the last time! We spent a few days in freeeezing Copenhagen over a year ago and even though weather was cold as **** I loved colorful houses, beautiful Christmas lights and strolling around Christmas markets. If I was going there now I would try to find out about indoor activities and sights beforehand since in winter this small town is terribly windy and cold. No matter how many cups of mulled wine you drink or how fast you walk still you will miss your hotel room and bath tub in no time. 








keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Uusia tuttavuuksia

Heippahei tyypit ja kivaa keskiviikkoa! Kyselin teiltä lukuvinkkejä ja niitä myös sain. Välillä sitä ajattelee kirjoittelevansa tätä blogia vain itselleen, mutta mitä ilmeisimmin liikettä on myös ruudun toisella puolella, sillä kommentoimaan löysi monta aivan uutta (tai jostain syystä unohtunutta) bloggaajaa. Kiitos siitä! :) Ajattelin esitellä teille kolme (+ 1) lukulistalleni päätynyttä lempparia siltä varalta, että työkin tykkäätte!




SIIRI KIVIHARJU

Tykkään blogeista joissa bloggaaja antaa myös itsestään jotain ja tämä blogi on ehdottomasti yksi niistä! Paljon mielipiteitä, henkilökohtaisia kuulumisia ja arkihöpinää. Piristävää vastapainoa paikoitellen pinnalliseen blogiskeneen. :)




SUSANNA EVELIINA

Siiri Kiviharjun tapaan minulle aivan uusi tuttavuus. Susanna bloggaa kattavasti niin sisustuksesta, kauneudesta, tyylistä kuin esimerkiksi resepteistäkin, joten blogi on älyttömän monipuolinen! Kuvat ovat iso plussa, ne ovat nimittäin postauksesta toiseen super raikkaita ja kauniita! :) Esteetikko kiittää.




KATTI TRAVELS

Viimeisenä muttei missään nimessä vähäisimpänä Katti Travels. Muistelen eksyneeni tähän blogiin joskus aikaisemminkin, mutta syystä tai toisesta en ole jäänyt seurailemaan. Nyt tajuttuani, että blogin kirjoittaja asuu tällä hetkellä Sveitsissä au pairina, en malttanut lopettaa vanhojenkin postausten lukemista! Aivan mieletön lukusuositus kaikille kaukokaipuusta ja eritoten Alppi-ikävästä kärsiville!




+ HENNA M

Tämä ei itselleni ole enää aivan uusi tuttavuus, mutta ajattelin nostaa esiin joka tapauksessa. Henna kirjoittelee blogissaan hirmu positiivisella otteella arjestaan, tyylistään, kauneudesta ja vähän kaikesta muustakin. Rakastan tän blogin raikkaita ja kauniita kuvia ja ihanan välitöntä tapaa kirjoittaa ja myös Hennan tyyli osuu ja uppoaa. :)


Löytyikö näistä teille mitään uutta tuttavuutta? :)

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Kaupunkiin vai rannalle?

Useammassakin (matka)blogissa on viime aikoina pohdittu valinnanvaikeutta kaupunki- ja rantaloman välillä ja vähän sitäkin mitä tuo valinta kertoo bloggaajasta itsestään. Hauska postausidea, mielenkiintoista pohdintaa ja ennen kaikkea mahdollisuus oppia taas hivenen lisää ihmisistä blogien takana. Tai ainakin niin voisi kuvitella, sillä kai valintamme kertovat aina jotain meistä itsestämmekin? Tässä tapauksessa ainakin sen olemmeko, tai koemmeko olevamme enemmän urbaaneja seikkailijoita vai kenties aurinkoa rakastavia nautiskelijoita. Olkoonkin, ettei kumpikaan sulje toista pois. Mutta siis, asiasta kukkaruukun kautta rannalle, kumpaan itse kallistun ja miksi?




Valinta rannan ja kaupungin välillä on itselleni vähän sama kun käskettäisiin valita mustikan ja mansikan välillä - minä kun tykkään, tai itseasiassa rakastan kumpaakin! Karkeasti ajateltuna, ilman mitään komboja, valitsisin kaupungin. En välttämättä sitä isointa ja ruuhkaisinta, mutta mielenkiintoisen, kauniilla arkkitehtuurilla ja omaleimaisella kulttuurilla varustetun kaupungin. Minulle matkailijana se vaan antaa usein enemmän kuin rantaloma, niin paljon kuin lämmöstä, rauhoittumisesta, palmuista ja merestä tykkäänkin.




Mutta kuten sanottu, mustikat ja mansikat kelpaavat molemmat, eikä elämässä mikään yleensä ole täysin mustavalkoista. Niinpä valitsisin kaikista mieluiten kaupungin sykkeen ja rannan, mie kun taidan olla vähän sellaista kaikki heti nyt ja rusinat pullasta -tyyppiä. Rakastan viettää päivän tutkien kauniiden kujien sokkeloita, ihaillen viehättäviä rakennuksia, etsien puistoja ja puutarhoja. Auringon laskettua tunnen toki edelleen vetoa kapeille kujille ja vanhojen kaupunkien syleilyyn, mutta aivan yhtä mieluusti hengailen jo hiljentyneellä rannalla ja nautin illallisesta aaltojen liplatusta kuunnellen. Esimerkiksi Ranskan Rivieran kaupungit ja kylät ovat mielestäni täydellinen kombo rantaa ja kaupunkia ja koska minulla on vapaus valita, valitsenkin usein Nizzan tapaisen eläväisen rantakaupungin. Se kun tarjoaa kaikkea mitä yleensä lomaltani kaipaan - kauppoja, tasokkaita ravintoloita, kauniin vanhankaupungin, luontoa, upeaa arkkitehtuuria ja kulttuuria. Pitkän ja valkohiekkaisen rantaviivan ja lämpimän meren. Miksi valita vain toinen, kun parhaimmillaan voi saada molemmat?

Kumman sinä valitset ja miksi?




Usually when you are about to book a trip there's one huge decision to make; to the beach or to the city. Never easy, is it? For me not an easy one but if I had to make that choice, I'd choose city. Definitely. Always. Almost always. Even though I would love to visit Maldives and some other perfect paradise destinations I usually need something more than just a beach. Often I feel that city offers more than a beach since I am not a huge fan of tanning and just laying on the beach. I need something else to do. More activities, more restaurants, more local people and so on. On the other hand I love going to the beach to watch sunset or sunrise or just for a walk when it's not so full of other tourists. That is why, if I have a chance, I would choose a city with the beach. Something like Nice, offering best parts from both worlds, hah! :D 

How about you, do you prefer beach over the city or are you like me, always craving for both?

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Ten times did you know

Haasteet blogeissa on super kivoja lukea ja älyttömän hyvä ässä hihaan itsellekin niitä päiviä varten kun oma kuuppa kolisee tyhjyyttään. Vai mitä te olette mieltä? Bongasin jokunen viikko takaperin eräästä blogista pienen "tiesitkö näitä juttuja minusta" -postauksen ja päätin muitta mutkitta plagioida idean omaankin blogiin. Niinpä hyvät naiset ja herrat, kymmenen faktaa meikäläisestä.

PS. Jos et ole vielä käynyt vinkkaamassa omasta blogistasi tai suosikkiblogeistasi tänne, niin nyt äkkiä menoksi! Aikaa on vielä huomiseen asti ja kaipaan edelleen kipeästi uusia lukuvinkkejä. :)




Muokkaan kuvia ani harvoin. Olen älyttömän laiska käyttämään yhtään mitään kuvanmuokkausohjelmaa, eikä minulla ole itse asiassa tälläkään hetkellä esimerkiksi Lightroomin lisenssiä voimassa. Monesti kyllä mietin että pitäisi, mutta niin sitä muokkaamista aina vaan lykkää ja karttelee.

Minulla on keskivaikea lukihäiriö ja joudun lukemaan omat tekstini noin viisikymmentä kertaa läpi löytääkseni kaikki tekemäni kirjoitusvirheet. Olen kuitenkin onnekas, sillä vanhempani lukivat meille paljon kun olimme pieniä ja heiltä olen saanut myös kipinän lukea itse. Molemmat ovat varmasti helpottaneet lukihäiriötäni ja ainakin kartuttaneet (nyt jo varmasti supistunutta) sanavarastoani! Olen tosin lukihäröni suosiollisella avustuksella älyttömän hidas lukija, joten kaukana ovat ne ajat kun viisivuotiaana mätin kirjastosta niin paljon kirjoja mukaan, että vanhempieni lainauslimiitti oli jatkuvasti tapissaan.




Shoppailen älyttömän harvoin ja niinpä olisinkin hirmu huono muotibloggaaja. Jos talvikenkiä ei lasketa en ole tainnut ostaa yhtäkään uutta vaatekappaletta miltei vuoteen. Vapaapäivinä ihmisten ilmoille lähtiessä tuskailen (ihan aiheellisestikin) ettei vaatekaapissani tunnu enää oikein olevan mitään päällepantavaa. Sen siitä saa kun sijoittaa kaikki liikenevät roposet lentolippuihin.

Haluaisin elää siten, että minulla olisi aina yhdet lennot bookattuna tulevaisuudessa, mutta tosiasiassa olen lentojen ostamisen suhteen aina super myöhään liikkeellä. Itse matkoja kyllä suunnittelen vaikka miten pitkälle hamaan tulevaisuuteen, mutta lentoliput ostan yleensä aivan viime tingassa.




Olen nirso! Tai pikemminkin minusta on tullut nirso iän karttuessa. Sinänsä juuri mitään ruoka-ainetta en karsasta (jos ei lasketa sisäelimiä), mutta ravintolaruoalta vaadin nykyään tolkuttoman paljon, ihan tahtomattanikin. Kun kerran ruokailuun laitan normaalia enemmän rahaa, haluan myös normaalia enemmän vastinetta rahalleni. Niinpä minuun tuskin törmää esimerkiksi Amarillon auringon alla, sieltä kun lähtee mukaan yleensä vain pettymys ja semmoinen uppopaistoähky.

Nukahdan harva se ilta päivävaatteet päällä. Käyn sänkyyn esimerkiksi läppärin kanssa päivätamineissani ja tiedän jo sillä hetkellä, että nukahdan varmasti ennen kuin jaksan vaihtaa vaatteet. Siltikään en tee elettäkään muuttaakseni tätä hölmöä tapaa.




Esimerkiksi au pair -aikana tykkäsin ripustaa pyykit kuivumaan väreittäin. Tiedättekö sillä tavalla, että niistä tuli sateenkaarimainen vaikutelma? En ole mikään hirmuinen pyykkien ripustamisen fani, mutta tämä pieni lisä teki puhteesta paljon siedettävämpää.

Edellisessä hostperheessäni pyyhkeet vaihdettiin joka käyttökerran jälkeen, käsi- ja vartalopyyhkeitä ei saanut pestä samassa koneessa kylpyhuoneen lattialla olleista pyyhkeistä puhumattakaan ja jopa lasten alushousut ja sukat piti silittää. Varsin normaalissa suomalaisperheessä kasvaneena miun oli kovin vaikea käsittää miksi, mutta mitäpä miun mielipiteellä oli väliä.
 PS. Jätin kerran sukat silittämättä enkä jäänyt edes kiinni.




En osaa nauttia reissaamisesta ilman kameraa. Kuvaaminen on ollut niin vahvasti osa matkojani miltei koko ikäni, että tuntuisi kovin "turhalta" nähdä ja kokea asioita pystymättä taltioimaan niitä muistikortille. Olen kerran ollut Ranskassa ja Italiassa ilman kameraa ja puhelimen sanottua kaput reissun alkuvaiheessa en tiennyt miten päin olla. Zoomailin kaikkea näkemääni miettien miten kivoja kuvia mistäkin saisi. Tällä saralla varmaan elämäni kamalin reissu... :D

En omista minkään sorttista kelloa, en seinäkelloa enkä rannekelloa. Joskus aamuisin ärsyttää arvuutella kellonaikaa kun puhelin on jossain vällyjen välissä piilossa ja minuutintarkka aikataulu kyseessä. Siinähän sitten mietit suihkusta tullessa, että menikö kauemmin kuin aikatauluttamasi pari minuuttia. Haluaisin kovin paljon meille kellon seinälle (tai pöydälle tai mihin vaan) mutten ole löytänyt silmääni miellyttävää yksilöä vieläkään.

Löytyykö teiltä samoja hölmöjä tapoja?

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Riikan parhaat palat

Vaikka reissustamme Riikaan on vierähtänyt jo lähemmäs vuosi ja tämä postaus kuuluisi sitä kautta ennemmin #tb-osastolle, haluan silti jakaa teille muutaman ravintola- ja hotellivinkin. Meidän kohdalle osui mielestäni niiiiiin hyviä ruokapaikkoja, että olisi suorastaan roistomaista jättää vinkkaamatta näistä.






GRAND PALACE HOTEL

Poikaystäväni varasi hotellin täysin sillä perusteella, että se oli osa Leading Hotels of the Worldia. Majoituimme Grand Palace Hotelissa ja hotelli osoittautui meille aivan nappivalinnaksi. Hotelli sijaitsee rauhallisella kadunpätkällä aivan vanhankaupungin laidalla ja vain kivenheiton päässä joen rannasta. Kaikkialle on siis helppo kävellä. Ainakin meidän huone oli yllättävän tilava ja saapuessa meitä odotti hedelmäkori. Mitä ihanaa luksusta! Palvelu hotellissa oli hyvää ja kielitaitoista ja hotellin aamiainen piti nälän kurissa pitkän aikaa. Jollain tavalla vertaan tätä hotellikokemusta moitteettomine palveluileen ja vanhanajan tyylikkyyttä huokuvine sisätiloineen Kämpiin. Ihmekös tuo, sillä molemmat ovat LHWn jäseniä.




ASPARA TEA HOUSE

Testaamistamme kahvipaikoista mieleenpainuvin oli ehdottomasti keskellä vehreää puistoa sijaitseva Aspara Tea House. Pieni, suloinen lasiseinäinen rakennus, mukava ja kielitaitoinen henkilökunta ja älyttömästi teevaihtoehtoja. Sisustus on melko uniikkia ja sisään astuessa katse kiinnittyy kauniisiin, keskeltä huonetta lähteviin kierreportaisiin. Kierreportaiden päästä yläkerrasta ei löydy lainkaan tuoleja ja pöytiä vaan ihmiset istuvat muhkeilla tyynyillä isojen ikkunoiden edessä. Varsinaista ruokaa ei täältä saa, mutta kakku- ja keksivalikoimasta jokainen löytää varmasti jotain tyydyttämään sokerihampaansa kolotuksen. Ihanan rento ja omintakeinen paikka pysähtyä ihmettelemään maailman menoa.




BIG BAD BAGELS

Yksi kivoimmista, ellei jopa kivoin testaamistamme lounaspaikoista oli Big Bad Bagels. Jo pelkkä paikan nimi sai kurkkaamaan ovesta sisään ja suosittelen samaa siullekin, mikäli Riikassa olet kevyttä lounasta tai vähän tukevampaa välipalaa vailla. Big Bad Bagels löytyy nykyään kahdesta osoitteesta, mutta ainakin vanhempi toimipisteistä oli verrattain ahdas, eikä bagelin tuhoamisen jälkeen tehnyt juuri mieli jäädä istumaan aloilleen ahtauteen. Suosittelen siis esimerkiksi nappaamaan bagelin mukaan ja mutustelemaan sitä pitkin poikin Riikaa kuljeskellessa. Erilaisia bagelvariaatioita on runsaasti ja jokainen löytää varmasti mieleisensä.









MUUSU

Yhden reissun parhaista illalliskokemuksista tarjoili niin ikään vanhasta kaupungista löytyvä Muusu. Jo pelkkä nimi kuulostaa korvaani kovin sympaattiselle, joten pakkohan se oli poiketa ovesta sisään. Olimme verrattain ajoissa liikkeellä ja onnistuimme saamaan pöydän, mutta mikäli illalliselle halajaa esimerkiksi viikonloppuna, on pöytävaraus melko varmasti tarpeen. Muusu oli kaikkea mitä meikäläinen saattaa illalliselta toivoa; mitä kaunein ja melko pohjoismaalainen sisustus, tarkkaan harkittuja yksityiskohtia, silmää miellyttävät astiat, hyvä palvelu, tuoretta leipää ja mielettömän hyvää (ja kaunista) ruokaa! Pitkä lista, mutta kun kaikki vaan jotenkin natsasi. Muusun menu muuttuu vuodenaikojen mukaan, mutta on tasokkaalle ravintolalle yllättävän laaja. Voisin siis kuvitella, että täältä löytää syötävää niin kulinaristi kuin epäluuloisempikin syöjä.











VINCENTS

Vaikka Muusu olikin rakkautta ensisilmäyksellä, oli jotain vielä parempaa tulossa. Vincents. Päädyimme testaamaan ravintolan meidän hotellin suosituksesta, eikä miulla ollut oikeastaan juuri mitään ennakko-odotuksia illallisen suhteen. Vaan voi pojat millainen kokemus se olikaan! Vincents on melko intiimi ravintola, jossa aivan huomaamattaan tulee kommunikoitua myös viereisten pöytien asiakkaiden kanssa. Palvelu on erittäin kokonaisvaltaista ja tarjoilijat pistävät itsensä toden totta likoon. Ruokalistan saadessa veden kielelle päädyimme maistelumenuun - ei valinnanvaikeutta ja kattava läpileikkaus ravintolan tarjonnasta. Erinomainen valinta. Annos toisensa jälkeen hurmasi kauniilla tai hauskalla esillepanollaan ja kielen vei mennessään jo ensimmäinen alkuruoka. Tasting menu ei ollut aivan halpa, mutta ehdottomasti jokaisen pennosen väärti. Ilta oli unohtumaton, ruoka erinomaista ja mikä parasta, nälkä ei jäänyt! Olen sen sortin ihminen, joka aina fine dining -mestaan saapuessa pelkää lähtevänsä sieltä pois vatsa yhä vain muristen ja nakkarin kautta.

Toivoisin kovin pääseväni Riikaan uudestaan mahdollisimman pian ja siksi kysynkin oisko just siulle heittää miulle vinkkejä missä syödä ja missä nukkua? Entä mitä muuta tehdä Riikassa ja lähiympäristössä?





We had a really nice trip to Riga last summer and we were so lucky with our hotel and restaurant choices that I have to share these tips with you. We stayed in Grand Palace Hotel and it was definitely worth every euro! Service was excellent, our room was nice and spacious (and we had basket of fruits waiting for us when arriving) and my favorite when traveling, hotel breakfast, was very good! When craving a nice cup of tea and something sweet Aspara Tea House is the place to go. Such an unique venue and endless tea selection. For a fancy dinner I suggest you to choose Vincents which offered us maybe the best tasting menu I have ever had. If you are not willing to spend huge amounts of money just for a dinner but looking for something better than McDonalds go to Muusu. We just loved it! For a light lunch I would recommend Big Bad Bagels. Take bagel with you and enjoy it while wondering around the city.

I'm hoping to revisit Riga maybe in two years and would love to hear if you have any recommendations where to stay, where to eat or what to do! :)