Yksin matkatessa reissujen parasta antia ovat lähes poikkeuksetta ihmiset. Olen saanut yllättyä positiivisesti, miten helposti ja miten erilaisissa tilanteissa ihmiset lähestyvät yksinään kulkevaa. Ihania kohtaamisia on mahtunut puoleen vuoteen hurja määrä, mutta yksi on ollut selkeästi ylitse muiden. Se nimenomainen kohtaaminen tapahtui juhannuksen jälkeen pariisilaisessa junassa auringon laskiessa.
Rajallisen matkabudjetin sanelemana jouduin ottamaan Suomesta palatessani lennon, joka sisälsi 14 tunnin välilaskun Pariisissa. Olin ajatellut hengailevani vain kentällä, mutta tajuttuani päätyneeni CDGn pienimpään terminaaliin annoin suunnitelmalleni kenkää ja lähdin ostamaan lippua keskustaan menevään junaan. Paris is always a good idea, ha?
Melko täydessä junassa päädyin jakamaan loossini kahden muun kanssa. Turkkilainen nainen oli kaikesta päätellen ensimmäistä kertaa Pariisissa, sillä espanjalainen opiskelija neuvoi häntä parhaansa mukaan. Jossain kohtaa havahduin siihen, että kaksikko kysyi minne olin matkalla. Selitettyäni suunnitelmani pyöriä Pariisissa jokusen tunnin ja palaavani sitten lentokentälle sai aikaan huojentuneen huokaisun turkkilaisen naisen suunnalta. Selvisi, että hänellä oli prikulleen sama suunnitelma jatkolennon lähtiessä vasta aamulla. Espanjalainen osasi kertoa, ettei junia CDGlle menisi enää kuin aivan muutama ennen aamunkoittoa, joten pienen pohdinnan jälkeen päätimme viettää yön pitkin poikin Pariisia jolkotellen. Niinpä junan pysähdyttyä suuntasimme kulkumme öisille Pariisin kaduille, minä ja turkkilainen.
Turkkilainen paljastui englanninopettajaksi, joka oli ensimmäistä kertaa reissaamassa Euroopassa. Suuntana oli Italia, mutta pitkä vaihto Pariisissa oli houkutellut hänetkin raapaisemaan kaupungin pintaa. Yhtä hyvää tyyppiä saa etsiä. Juttu luisti, mieli oli avoin eikä hymy hyytynyt edes aamuneljältä kalseilla kaduilla tallustellessa.
Meidän yö Pariisissa koostui eksymisestä, Eiffel-tornista, kaakaosta, kahvista ja viinistä upeilla näköaloilla. Ei sitä ihan heti olisi arvannut päätyvänsä juttelemaan kaikkea niistänäistä mitä syvällisimpiin aiheisiin hämärillä kaduilla keskellä Pariisia keskellä yötä likan kanssa, jonka on tavannut vain joitakin tunteja aikaisemmin. Mutta niin vain kävi. Varsin hassua tämä elämä. Sovimme seuraavat deitit joko Pariisiin päiväsaikaa tahi sitten seuralaiseni kotikaupunkiin, Istanbuliin. Istanbul on aina kiehtonut minua ja hyvä etten bookannut lentoja sen sileän tien. Seuraavan päivän terrori-isku Istanbulin lentokentällä ehkä hieman iski jarruja päälle, mutta tuskin tätä suunnitelmaa pieni pelko romutettua saa!
Minne ikinä matkustatkaan, pidä silmät auki. Ole avoin, ole utelias, sano kyllä. Ole rohkea, ole aloitekykyinen ja anna mahdollisuus. Muuten saatat sivuuttaa jotain aivan huikeaa, kuten kaksitoistatuntisen Pariisissa upean uuden tuttavuuden kanssa.
