Where to stay in NBO?

Nairobi on kuin etäisempi fb-tuttu tai koulukaveri. Näette melko usein ja tiedät pääpointit hänestä, muttet oikeasti tunne. Jumiudutte juttelemaan aina samoista asioista, eikä kumpikaan oikeastaan edes tajua kysyä mitään uutta, mitään syvällisempää. Suhteenne on ihan tarpeeksi hyvä juuri näin.

Lennämme aina Keniaan mennessämme juurikin Nairobiin, käymme kahvilla ja lounaalla ja teemme ruokaostokset. Satunnaisesti saatamme käydä muutenkin kaupoilla ja jos oikein hurjia olemme, otamme Hiacen alle ja tulemme Nairobiin ihan varta vasten markkinoille. Lähtiessämme pois käymme moikkaamassa norsuja tai kirahveja, pyörimme ympäri kauppakeskuksia ja pysähdymme matkalla lentokentälle illalliselle. Sama kaava toistuu reissu toisensa jälkeen, mutta nyt siihen saa luvan tulla muutos. Nairobi, meistä tulee kavereita.

Tammikuussa vietämme logistisista syistä yhden yön Nairobissa paremman puoliskoni kanssa ja sen lisäksi meillä on aikaa harhailla siellä useampanakin päivänä. Nyt jos koskaan on aika opetalla tuntemaan tuo miljoonakaupunki. Mutta miten?

Mikäli emme ole tuttavillamme yötä, on edessä hotelliyö. Yhden yön reissulla hotelliin voi mielestäni panostaa hieman enemmän, joten olen iskenyt silmäni neljään eri majoitusvaihtoehtoon. Budjettivaihtoehtona listalla keikkuu Saab Royale Hotel, kun taas keskihintaisia vaihtoehtoja ovat Sankara, Villa Rosa Kempinski sekä Fairmont The Norfolk Hotel. Tottahan toki kelpuuttaisin majapaikaksi myös Hemingways Nairobin, House of Wainen tai The Safari Collectionin Giraffe Manorin, mutta yhden yön kustantaessa enemmän kuin lennot, on lienee syytä jättää nämä odottelemaan lihavampia tilipussiaikoja.

Hotelliyön lisäksi haluaisin ehtiä lounaalle jonnekin muuallekin kuin normaalisti suosimiimme kauppakeskuksiin ja kenties katsomaan laskevaa aurinkoa johonkin Nairobin lukuisista rooftop-baareista. Tribe Hotellissa sijaitseva The Nest on yksi, varsin mukavan oloinen vaihtoehto. Sundownereita altaan vieressä janoavalle parhaita vaihtoehtoja lienee Sarabi Pool & Supper Club tai Sarova Stanleyn Pool Deck Restaurant. Mutta toisaalta, kun kerran Afrikassa ollaan, niin kyllähän sundownerit pitää siemailla villieläimiä katsellen. Nairobissa siihen oivan tilaisuuden tarjoaa Ole Serenissä sijaitseva The Waterhole, jonka verannalta avautuu huikea näköala yli Nairobin luonnonpuiston. Tänne on päästävä!

Lähtöpäivänä meillä on aikaa käydä lounaalla koko joukon voimin ja sen lisäksi ehdin paremman puoliskoni kanssa vielä illalliselle ennen kuin suuntaamme lentokentälle. Lentomme lähtee nimittäin vasta keskiyön paikkeilla. Voisin kuvitella lounastavani Marula Mercantilessa, Tamambossa tai Talismanissa. Illallinen taasen 360 degrees pizzassa tai Furusatossa kruunaisi loman kuin loman. Saa nähdä minne päädytään!

Löytyykö ruudun siltä puolen ketään Nairobissa vieraillutta, jolla olisi jokin must go -paikka takataskussa?

Our next trip to Kenya is getting closer every day and almost everything, safaris, hotels etc, has been decided by now. Unlike during our previous trips this time we are going to spend a little more time in Nairobi. We are going to have lunch in Nairobi three times and I really want to try some new place! Also we'll have dinner there twice, so I've been going through Tripadvisor several times lately and found some really nice places! We may need a hotel for a one night and I'm pretty sure I'm going to book a room in Villa Rosa Kempinski. It's not too expensive but still good value for money. As we are in Africa sun downers are must! I would like to enjoy mine at Ole Sereni's beautiful veranda.

Is there anyone who has been to Nairobi before and could recommend some place?

Lately

Moikkamoi! Onneksi on perjantai, tämä au pair on nimittäin vakavasti viikonlopun tarpeessa. Muistan hostäitini sanoneen joskus, että arkena työtunteja saattaa tulla paljonkin, mutta että lasten lomat ovat sitten au pairillekin helppoja. Kattia kanssa, tämä yksilö on ainakin kuin jyrän alle jäänyt ja eletään vasta perjantai-iltapäivää, vielä viisi lomapäivää siis edessä. Mitä miun elämä on siis viime aikoina pitänyt sisällään?

Olen käynyt päärynävarkaissa! Täällä päärynäpuita on vähän siellä täällä ja pakkohan niiden apajiin on ollut päästä käsiksi. Tähän mennessä tämä harrastus on tosin poikinut naarmuja, palkeenkielen farkkuihin ja kummastuneita katseita - niin ja yhden suuttuneen lehmän.

Olen fiilistellyt kaunista ruskaa, ihanan lämpöisiä syyssäitä ja omassa pihassa kasvavia kiivejä. Olkoonkin, että olen kamalan allerginen kiiveille. On niitä silti kiva fiilistellä, valokuvata, kastella ja hoivata.

Kuluneella viikolla ollaan eksytty lasten kanssa myös leffaan (Les Trolls, ihana!), mäkkäriin, ruskaretkelle ja DinoExpoon (luultavasti varsin mielenkiintoinen ja hienosti toteuttettu tapahtuma, mutten ihan hirveästi tajunnut mistään mitään viiden lapsen kanssa pyöriessä).

Vaikka lapsilla on harrastuksia ja koitetaan tehdä joka päivä jotain mukavaa, niin silti näillä riittää energiaa vaikka pienelle kylälle. Kuvitelkaa vaikkapa viistoista espressoa vetänyt marakatin ja Duracell-pupun risteytys ja heittäkää se potenssiin kymmenen. Saatte tulokseksi meidän beben vielä kymmenen aikaan illalla monen aktiviteetin ja hippaleikin jälkeen. Ei liene ihme, että nukkumatti on kolkutellut aika tarmokkaasti ovella harva se ilta.

Lasten loman ohessa olen ehtinyt kuitenkin treffata ihania kavereita sushin merkeissä niin Ranskan kuin Sveitsinkin puolella. Tämän lisäksi eksyin Nyoniin lasilliselle erään sveitsiläisen jäbän kanssa. En mää ny muuten ois mennyt, mutta kun tuo sveitsiläinen osasi laulaa miulle Robinin Frontside Ollien, niin ei vaan voinut sanoa ei.

Viime viikonloppuna pyörähdettiin erään ystäväni kanssa Bernissä! Ihanan pieni ja tunnelmallinen kaupunki ja miten hauskaa olikaan nähdä ranskankielisen ja italiankielisen sveitsiläiskaupungin jälkeen vielä saksaakin puhuva yksilö. Ihan eri fiilis kun vaikkapa Genevessä tai Luganossa. Bernissä päädyimme couchsurfingin kautta yöksi erääseen ihastuttavaan kommuuniin popsimaan dyykattua illallista, ruokkimaan pihalla asuvia kanoja ja vaihtamaan kuulumisia todella mielenkiintoisten persoonien kanssa. Niin kaukana kun hipistä olenkin, niin oli tuo vaan aika siisti kokemus!

Mitä teille kuuluu? :)

Hello everyone! I'm so glad it's Friday already since I feel I could sleep like hundreds of hours non-stop. There's still five more days kids holiday to go and I have no idea how to survive, hah. Lately I've spent quite a lot time with kids. We have eaten in McDonalds, gone to movies to watch Les Trolls (loved it:) and to DinoExpo to see huge dinosaurs. No matter how many activities they have they still have too much energy all the time, especially when it's time to go to bed.

When I haven't been with kids I've met some friends over sushi, traveled to Bern and met a Swiss guy who actually was able to sing me Robin's Frontside Ollie. You can not say no to this kind of guy if he asks for drinks, can you?

What have you done lately?

P R A D A C H A N E L L O U I S V U I T T O N

Jokaisella naisellahan se on, nimittäin lista niistä laukuista, jotka lottovoiton jälkeen kotiuttaisi ennen kuin kissaa ehtisi sanoa. Kellä se on lyhyempi, kellä halvempi, kellä kalliimpi. Kuka on tajunnut jo tähän ikään mennessä sijoittaa edes yhteen unelmalaukkuunsa ja kuka taas itseni tavoin kuljettaa omaisuuttaan H&Mn räjähtäneessä yksilössä tai miksei vaikkapa muovikassissa. Meitä on moneksi ja itse olin pitkään varsin tyytyväinen kyseiseen H&M-muovipussi-linjaan. Vaan enpä ole enää. Pohdin yhtenä päivänä ääneen paremmalle puoliskolleni sitä, että onko miusta tullut pinnallinen tai vanha, kun kulahtanut H&Mn veska tekee mieli lähinnä piilottaa katseilta ja mielessä pyörii yhä useammin jokin hieman esteettisesti miellyttävämpi yksilö. Olkoonkin, että sellaisissa yksilöissä killuu budjettiini täysin sopimaton hintalappu. Ainahan kuitenkin voi haaveilla, vai mitä? Millaisista käsiveskoista sie haaveilet?

I own mainly cheap and old handbags and lately I've been craving for a few new members to my collection. I think I've grown up a little bit and I can not say I'm completely happy with carrying my stuff around in an old handbag from H&M. I like to look groomed and I feel like those old and shabby bags aren't for me anymore. I like classic style and since handbag is part of my everyday life I feel it's reasonable to put a little more money to something I carry with me every day all day and hopefully for the rest of my life. I know some of you think it's insane to even dream about those handbags who are more expensive than my car but hey, why not? A woman can dream, right? I'll start with the cheapest ones but I hope one day I will have them all.

Wednesday tradition

Miulle ja toiselle Suomi-vahvistukselle ehti kesän aikana muodostua perinteeksi suunnata joka keksiviikko sushille erääseen tiettyyn Paquisissa (what a surprise, I know...) sijaitsevaan sushiraflaan. Niinpä on tuskin vaikeaa arvata minne suuntaamme tänään, tuo vahvistus kun on piipahtamassa näillä nurkilla! Jokusen sushipaikan testanneena liputan täysin tämän ravintolan puolesta. Try it. Love it. Silvuplee.

Koko alkuviikko on mennyt lähinnä ähkystä toiseen keplotellessa, joten huominen ilman yksiäkään ruokatreffejä kuulostaa paremmalta kuin hyvältä (viinilasillista ei sitten lasketa). Eilen leffaherkut lasten kanssa bulgarialaisia aamiaismöhkäleitä unohtamatta, maanantaina sushiöverit ja beben synttäridinner... Ei liene ihme, ettei miuta oo tällä viikolla nähty mitkään muut kuin juoksupökät jalassa.

Tämän ähkyaikakauden vastapainoksi Suomi-tyttöjen organisoima patikkaretki paikkaan x ensi viikonloppuna tehnee terää. Sitä ennen kuitenkin yritän ihmistäytyä, tunkea itseni farkkuihin ja suoriutua vielä yksistä sushiövereistä. Kivaa (ja ruoantäyteistä) keskiviikkoa myös ruudun sille puolen!


Once more a restaurant tip to Geneva! If you are craving for sushi I highly recommend that you head to this place. You can find many good sushi places in Geneva but in my opinion Le Comptoir is number one. We used to go there every Wednesday last summer with my friend. Now this friend of mine is visiting Geneva and guess what? We are going to have sushi this evening, love this tradition! Before my sushi date later today I am going for a short hike with elder kid. I hope you all have a nice Wednesday! :)

77 yötä

Törmäsin jokin aika sitten jossain blogissa postaukseen, joka perustui numeroihin. Kiva, erilainen idea, jonka päätin muitta mutkitta vohkia itsellenikin. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, kivaa tiistaita murut!

442 kuvaa tallentui kameran muistikortille viikonlopun ajalta niin Annecysta, Bernistä, Genevestä kuin Carougestakin.

3 kertaa söin itselleni ähkyn kuluneen viikonlopun aikana. Onneksi huoneeni sijaitsee alakerrassa, joten voin yksinkertaisesti ähkyssäni lyllertää keittiöstä portaiden yläpäähän ja pyöriä portaat alas.

446 viestiä oli odottamassa puhelimessani, kun sen eräs aamu avasin. Gotta love 'em ryhmäkeskustelut.

77 yötä siihen, että otetaan lentsikka alle ja suunnataan mökille loistoporukalla. En malta odottaa!

Sitäkin lähempänä on joulu, jota tarvitsee vartoa vain 60 yötä. Laskin muuten ihan itse!

...ja sitä ennen odottaa Köpis turistejaan. Ennen Köpistä silmät on ummistettava vain 55 kertaa.

Oranssissa limusiinissani kilometrimittari raksuttaa tällä hetkellä 91000 kilometrin kohdalla. Mikäli 100000 poksahtaa rikki miun ajon aikana, on varmaan syytä avata shampanjapullo juhlan kunniaksi.

13 aamiaispalluraa löysi tänä aamuna tiensä sisuksiini. Meillä on hostisäni vanhemmat kylässä ja oi ja voi mikä keittiön hengetär grandma onkaan! Ihka elävä (bulgarialainen) kopio omasta mummistani. Lisäkilot, tervetuloa.

Lisäkiloista puheen ollen 3 kiloa on tarttunut vyötärölleni sitten viime kevättalven. Saisikohan nää katoamaan ennen tammikuuta?

10000 askelta on tämän päivän tavoitteeni. Niinpä taidan pistää tennarit jalkaan ja suunnata aamulenkille ennen lasten harrastuksia. Au revoir mussukat!

Coat - Zara

Scarf - Ginatricot

Knit - Morgan

Jeans - Zara

Shoes - Converse

Bag - Guess

Leila N, Geneva 2016

TBT: Lago Di Garda

Viime torstaina käydessäni läpi Veronan kuvasatoa päädyin selaamaan laajemmaltikin kuvia Italiasta. Niinpä ajattelin jatkaa matkakuumeen lepyttelyä (tai kartuttamista..?) sukeltamalla syvemmälle Gardan maisemiin. Mikäli pitäisi valita yksi suosikkikohde Italiasta, olisi se ehkä juurikin Garda. Järvi, vuoria ja sympaattisia pieniä kyliä. Kuulostaa muuten ihan Geneven ympäristölle. Tai meidän mökille. Taidan pitää järvistä, vuorista ja sympaattisista pienistä kylistä.

Pyörin ympäri Gardaa ensin omin nokkineni ja sitten paremman puoliskoni kanssa pienellä Fiatilla. Kilometri kilometrilta rakastuin aina vain enemmän koko paikkaan ja olin salaa hieman surullinen kun lähdön aika koitti. Reissun aikana puhelimeni muistiinpanot täyttyivät sympaattisten kylien nimistä, tunnelmallisista ravintoloista ja upeille paikoille rakennetuista hotelleista. Halusin palata niistä jokaiseen.

Eniten aikaa vietin Nago-Torbolessa ja jätin (tiedän, taas) palan sydäntäni jälkeeni. Nago ja Torbole ovat pieniä ja turistisesongin ulkopuolella perin hiljaisia paikkoja. Alue on kuitenkin henkeäsalpaavan kaunista ja tiedättekö, siinä on ehkä pienen pieni Alppi-fiilis. Taas yksi syy pitää paikasta hieman enemmän, vaikken edes tiedä, mistä moinen fiilis juurensa juontaa. Ehkä purjelautailijoille suunnattujen kauppojen valikoimasta, ehkä pienistä, hieman alppimaisista ravintoloista ja kahviloista. Samaan aikaan paikka on kuitenkin perin italialainen ja vanhan kaupungin kujilla pizzaslicea mutustellessa ei järven läsnäoloa aavistakaan. Ehkä paikan monipuolisuus on se, miksi siellä voisin viettää viikon jo toisenkin, kokonaisesta vuodesta puhumattakaan.

Mikä on siun lempparipaikka Italiassa? Entä minne tahtoisit seuraavaksi?

Ever since I went through my Italy photos last week I've been missing it so much. Even though I love almost all the cities I've been to there is one area I miss more than anything - Lake Garda. I visited there twice last spring and (of course...) I fell in love with the whole area.

I miss those sunsets over the lake, beautiful small villages, narrow roads, friendly people, flowers, windy beaches, gelato and many, many other things! I'd go back anytime and actually I hope I could spend a little longer time there some year. It would be great to experience summer, high season and villages full of life and as well those quiet winter months when you are probably the only one walking those beautiful beaches.

I'd go back anytime. Even alone but rather with this handsome. I kinda miss him. Why I miss something all the time, why I can not have it all? 

Kiitos ei ole kirosana

Mainitsin jokunen postaus sitten tyytymättömyydestäni nykyiseen elämääni ja siitä, etten ole tällä hetkellä kovin onnellinen. Sillä hetkellä möyrittiin onneksi pitkin pohjamutia ja sittemmin asiat ovat alkaneet rullata. Just nyt elämä on melkoisen mukavaa ja huomaan tekeväni extratuntejakin huomattavasti mieluummin kun perusfiilis on onnellinen. Mistä se onnellisuus sitten yhtäkkiä hyppäsi mukaan kuvioihin?

Onnellisuus näin au pairina koostuu ihan muutamista pienistä jutuista. Lapset ovat iloisia ja mielellään miun kanssa, miun mielipidettä ja kuulumisia kysellään, kommunikaatio pelaa ja saan aherruksestani kiitosta. Viimeisin kun ei ole tässä perheessä, eikä valitettavasti elämässä ylipäätään mikään itsestäänselvyys.

Kiitos opetataan meille jo kotona. Opetetaan kiittämään avusta, palvelusta, lahjoista ja kehuista. Isoista ja pienistä eleistä meitä kohtaan. Matkustaessa opetellaan kiittämään kohdemaan kielellä. Se on vähintä, mitä vieraassa kulttuurissa voi tehdä osoittaakseen kunnioitusta.

Kiitosta jaellaan siis ulkomaita myöten, tutuille ja tuntemattomille, mutta välillä tuntuu, että se tärkein kiitos jää sanomatta. Kiitos arjessa tehdyistä palveluksista, kiitos niille kaikista lähimmille ihmisille. Niille, jotka tekevät eteesi eniten, vieläpä täysin pyyteettömästi. Ehkä tuntuu sille, että sanot kiitos tämän tästä. Ehkä ajattelet, että kiitos menee toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Ehkä olet oikeassa. Mutta onko se syy jättää sanomatta tuo pieni, mutta varsin voimaannuttava sana?

Kiitos oikeassa paikassa saattaa pelastaa jonkun päivän, auttaa jaksamaan vielä vähän tai taata sen, että sinua autetaan, kun seuraavan kerran apua kaipaat. Kiitos saattaa tarkoittaa tyhjää tiskikonetta myös huomenna, luotuja lumia seuraavallakin viikolla tai kenties suosikkiateriaasi pitkän työpäivän jälkeen. Noilla kuudella kirjaimella on yllättävän suuri voima.

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hostäitini kiitti miuta tehdyistä töistä. Vilpittömästä kiitoksesta tuli todella hyvä mieli ja sen avulla jaksaa panostaa ja tehdä vähän enemmän taas monen monta päivää. Hymyilin kuin Naantalin aurinko koko loppupäivän. Tiedän usein itsekin syyllistyväni kiittämättömyyteen - varsinkin, jos kyseessä on usein toistuva palvelus joltakin lähipiiriin kuuluvalta henkilöltä. En kuitenkaan missään nimessä pidä näitä henkilöitä tai palveluksia itsestäänselvyyksinä ja ehkäpä muistan taas hetken aikaa kiittää, kun aihetta siihen on. Muistakaa tekin olla kiitollisia ja myös antaa sen näkyä ja kuulua. Siitä tulee hyvä mieli ihan jokaiselle. :)

I talked about being unhappy a few weeks ago but fortunately it's now in the past and I'm definitely in a better place with my host family nowadays. There are more than one reason why I feel happier these days but maybe the biggest one is just "thank you". There has been weeks when I haven't heard those words and after all it's been quite hard to do my best when it feels like nobody appreciate what I do no matter how well I do it.

Even I was surprised how happy I felt when my host mum sent me "Thanks a lot" kind of message after a long time. I was all smiley maybe two days. It's amazing how much a few words can do. Sometimes I forget to say thanks even when I should but now when I've realized the power of those words I promise I won't forget to say them. At least not so often and it's a good start! Do you remember to thank? Always?

Shirt - Morgan

Coat - Vila

Jeans - Zara

Shoes - Andiamo

Bag - Guess

Raita K, Annemasse 2016