Kohtaamisia

Yksin matkatessa reissujen parasta antia ovat lähes poikkeuksetta ihmiset. Olen saanut yllättyä positiivisesti, miten helposti ja miten erilaisissa tilanteissa ihmiset lähestyvät yksinään kulkevaa. Ihania kohtaamisia on mahtunut puoleen vuoteen hurja määrä, mutta yksi on ollut selkeästi ylitse muiden. Se nimenomainen kohtaaminen tapahtui juhannuksen jälkeen pariisilaisessa junassa auringon laskiessa.

Rajallisen matkabudjetin sanelemana jouduin ottamaan Suomesta palatessani lennon, joka sisälsi 14 tunnin välilaskun Pariisissa. Olin ajatellut hengailevani vain kentällä, mutta tajuttuani päätyneeni CDGn pienimpään terminaaliin annoin suunnitelmalleni kenkää ja lähdin ostamaan lippua keskustaan menevään junaan. Paris is always a good idea, ha? 

Melko täydessä junassa päädyin jakamaan loossini kahden muun kanssa. Turkkilainen nainen oli kaikesta päätellen ensimmäistä kertaa Pariisissa, sillä espanjalainen opiskelija neuvoi häntä parhaansa mukaan. Jossain kohtaa havahduin siihen, että kaksikko kysyi minne olin matkalla. Selitettyäni suunnitelmani pyöriä Pariisissa jokusen tunnin ja palaavani sitten lentokentälle sai aikaan huojentuneen huokaisun turkkilaisen naisen suunnalta. Selvisi, että hänellä oli prikulleen sama suunnitelma jatkolennon lähtiessä vasta aamulla. Espanjalainen osasi kertoa, ettei junia CDGlle menisi enää kuin aivan muutama ennen aamunkoittoa, joten pienen pohdinnan jälkeen päätimme viettää yön pitkin poikin Pariisia jolkotellen. Niinpä junan pysähdyttyä suuntasimme kulkumme öisille Pariisin kaduille, minä ja turkkilainen.

Turkkilainen paljastui englanninopettajaksi, joka oli ensimmäistä kertaa reissaamassa Euroopassa. Suuntana oli Italia, mutta pitkä vaihto Pariisissa oli houkutellut hänetkin raapaisemaan kaupungin pintaa. Yhtä hyvää tyyppiä saa etsiä. Juttu luisti, mieli oli avoin eikä hymy hyytynyt edes aamuneljältä kalseilla kaduilla tallustellessa.

Meidän yö Pariisissa koostui eksymisestä, Eiffel-tornista, kaakaosta, kahvista ja viinistä upeilla näköaloilla. Ei sitä ihan heti olisi arvannut päätyvänsä juttelemaan kaikkea niistänäistä mitä syvällisimpiin aiheisiin hämärillä kaduilla keskellä Pariisia keskellä yötä likan kanssa, jonka on tavannut vain joitakin tunteja aikaisemmin. Mutta niin vain kävi. Varsin hassua tämä elämä. Sovimme seuraavat deitit joko Pariisiin päiväsaikaa tahi sitten seuralaiseni kotikaupunkiin, Istanbuliin. Istanbul on aina kiehtonut minua ja hyvä etten bookannut lentoja sen sileän tien. Seuraavan päivän terrori-isku Istanbulin lentokentällä ehkä hieman iski jarruja päälle, mutta tuskin tätä suunnitelmaa pieni pelko romutettua saa!

Minne ikinä matkustatkaan, pidä silmät auki. Ole avoin, ole utelias, sano kyllä. Ole rohkea, ole aloitekykyinen ja anna mahdollisuus. Muuten saatat sivuuttaa jotain aivan huikeaa, kuten kaksitoistatuntisen Pariisissa upean uuden tuttavuuden kanssa.

Juhannusperänpitäjä

Tiedän tippuneeni kärryiltä, aasi putosi sillaltaan, viimeinen kuulutus meni jo ja laivakin lähti. Vaan minäpä en moisista mitättömistä seikoista piittaa ja niinpä ajattelin reteesti myöhässä selittää teille, arvon lukijat, juhannuksestani. Sillä kyllähän sitä nyt ensimmäisestä ei räntäsateen siivittämästä keskikesän juhlasta miesmuistiin kehtaa kertoa vaikka vähän myöhässäkin. Ja vaikkei kehtaisikaan, niin ainakin saan hyvän syyn tuijotella Suomi-visiittini kuvia vielä kerran! Olen siis ihan onnellisesti peränpitäjä ja myöhässä. Juhannusperänpitäjä.

Koska juhannus ei ole juttu eikä mikään kai oikein missään Pohjoismaiden ulkopuolella, piti hostfamilyni minua vähintään kahjona, kun halusin väen vängellä maksaa itseni kipeäksi lentolipuista ja viettää vieläpä yön Pariisissa kentällä yhden viikonlopun tähden. "How about some other weekend?" No mutta kun ei se vaan ole sama. Niinpä bookkasin sikakalliin lipun ja hyvä että bookkasinkin! Oli nimittäin paras juhannus aikoihin. :)

Meidän perhettä ei voi kutsua normaaliksi oikein millään tapaa, joten meille ei ole normaaleista ihmisistä poiketen kehittynyt minkään sorttisia juhannusperinteitäkään. Muiden perhejuhannuksia traditioineen olen seurannut hieman kuola valuen, kateellisena, joten niinpä hypin suurin piirtein riemusta, kun parempi puoliskoni ehdotti juhannusta hänen äitinsä luona. "Siihen kuuluu sitten kaikkia typeriä leikkejä ja pelejä, että koita kestää." Kestää? Olin aivan myyty.

Meidän juhannus piti sisällään maalaismaisemia, lehmiä, niitä typeriä (ihania) juhannusleikkejä, grilliruokaa, lettuja rannassa, kissoja, ihania ihmisiä, My Little Pony -leikkejä, kirveleviä mölkkytappioita, juhannuskoivuja, mansikoita ja vaikka mitä muuta perinteistä! Ihana, ihana perinteinen juhannus. Täytyy ehkä jollain ilveellä yrittää saada parempi puolisko kestämään miuta jatkossakin, ettei tällainen superkiva juhannus jää aivan ainutkertaiseksi, heh. :D

Cannesmoi!

Pikamoikat täältä Rivieran auringon alta ja kivaa alkanutta heinäkuuta! Cannes on ihana! Vanhaa kaupunkia tunnelmallisempaa mestaa auringon laskiessa saa hakea. Auringon laskettua ei ole mitään siistimpää, kun hengailla rannalla. Gelato on hyvää. Se on hyvää myös noin kahdenkymmenenseitsemän pallon jälkeen. Se auttaa kurkkukipuun, siksi sitä on ok syödä kaksikymmentäseitsemän palloa. Rannalla käy aamuisin maailman suloisin koiranpentu! Miten elämäniloinen voikaan jokin olla? Sitä katsoessa ei voi muuta kun nauraa, vaikka se välillä syliin hyppiessä jättääkin jälkeensä pienen Saharan verran rantahiekkaa. Ja ah, miten tyylikkäitä ihmisiä on kadut pullollaan! En edes tiennyt, että korkkareitakin voi ikävöidä tai ettei yli äyräiden pursuavasta vaatekaapista sittenkään taida löytyä mitään päällepantavaa. Fiilis on kuin lapsella karkkikaupassa, kun tuijottelen kuola valuen mitä tyylikkäimpiä (ja luultavasti kalleimpia...) ranta-asuja!

Tahti on ollut aika haipakka ja se päälle iskenyt flunssa on ottanut luulot pois, joten näköjään se näkyi täällä bloginkin puolella hiljaiselona. Eilen kävin hostmaman pakottamana hakemassa lääkäriltä jotain tähän miun tautiin. Tulin takaisin kymmenen eri troppia mukanani. Jos ei näillä lähde inha pöpö, niin ei sitten millään! Huonosta ranskastani johtuen en ymmärtänyt itse diagnoosista yhtään mitään, mutta eri antibiooteista päättelemällä voisin kuvitella olevani oikeasti kipeä. :D

Aurinko on paistanut tähänkin basillikasaan miltei joka päivä, joten voisi sitä kurjemmissakin olosuhteissa sairastaa. Lisäksi ollaan koluttu muutama todella hyvä ravintola, joista miun on pakko teillekin vinkata! Cannes on kaiken kaikkiaan vielä ihanampi kuin muistinkaan ja tästä minireissusta riittää turistavaa vielä pitkäksi aikaa. Nyt taidan antaa läppärini jatkaa kesälomaansa, hörpin inhat lääkelitkut kitusiini ja suuntaan nenäni takaisin aurinkoon. Koska aurinko, se on vihdoin täällä! Joskaan ei kuulemma vieläkään Genevessä, oih ja voih ja nyyh! :(