Juhannusperänpitäjä

Tiedän tippuneeni kärryiltä, aasi putosi sillaltaan, viimeinen kuulutus meni jo ja laivakin lähti. Vaan minäpä en moisista mitättömistä seikoista piittaa ja niinpä ajattelin reteesti myöhässä selittää teille, arvon lukijat, juhannuksestani. Sillä kyllähän sitä nyt ensimmäisestä ei räntäsateen siivittämästä keskikesän juhlasta miesmuistiin kehtaa kertoa vaikka vähän myöhässäkin. Ja vaikkei kehtaisikaan, niin ainakin saan hyvän syyn tuijotella Suomi-visiittini kuvia vielä kerran! Olen siis ihan onnellisesti peränpitäjä ja myöhässä. Juhannusperänpitäjä.

Koska juhannus ei ole juttu eikä mikään kai oikein missään Pohjoismaiden ulkopuolella, piti hostfamilyni minua vähintään kahjona, kun halusin väen vängellä maksaa itseni kipeäksi lentolipuista ja viettää vieläpä yön Pariisissa kentällä yhden viikonlopun tähden. "How about some other weekend?" No mutta kun ei se vaan ole sama. Niinpä bookkasin sikakalliin lipun ja hyvä että bookkasinkin! Oli nimittäin paras juhannus aikoihin. :)

Meidän perhettä ei voi kutsua normaaliksi oikein millään tapaa, joten meille ei ole normaaleista ihmisistä poiketen kehittynyt minkään sorttisia juhannusperinteitäkään. Muiden perhejuhannuksia traditioineen olen seurannut hieman kuola valuen, kateellisena, joten niinpä hypin suurin piirtein riemusta, kun parempi puoliskoni ehdotti juhannusta hänen äitinsä luona. "Siihen kuuluu sitten kaikkia typeriä leikkejä ja pelejä, että koita kestää." Kestää? Olin aivan myyty.

Meidän juhannus piti sisällään maalaismaisemia, lehmiä, niitä typeriä (ihania) juhannusleikkejä, grilliruokaa, lettuja rannassa, kissoja, ihania ihmisiä, My Little Pony -leikkejä, kirveleviä mölkkytappioita, juhannuskoivuja, mansikoita ja vaikka mitä muuta perinteistä! Ihana, ihana perinteinen juhannus. Täytyy ehkä jollain ilveellä yrittää saada parempi puolisko kestämään miuta jatkossakin, ettei tällainen superkiva juhannus jää aivan ainutkertaiseksi, heh. :D