Onnellisuudesta

Varmaan monen teistäkin silmiin osui tutkimus, jonka mukaan suomalaiset ovat varsin onnellista kansaa, peräti kaikista onnellisimpia meidän pienellä pallollamme. Tutkimuksen tulosta tavatessa yhdellä jos toisella on saattanut kahvit pärskähtää näytölle, eikä ihme. Harva meistä mieltää kansakuntaamme maailman onnellisimmaksi. Onnekkaaksi ehkä, mutta tuskin onnelliseksi. En minäkään aina, oikeastaan läheskään tarpeeksi usein, vaikka syitä eittämättä olisi.

On lottovoitto syntyä Suomeen ja olen onnekas ollessani suomalainen. Meillä on puhdas luonto, hyvä koulujärjestelmä, terveydenhuolto, sosiaaliturva ja alhainen korruptioaste. Monia syitä tuntea itsensä onnekkaaksi. Entäpä sitten se onnellisuus? Miettiessä suomalaisten ulkoista habitusta, paistaa siitä onnellisuus harmittavan harvoin. Pohtikaapa vaikkapa yhden ilmeen omaavaa formulakuskiamme. Jep. Kyllä se savimajassa asustava ja ämpärillä leikkivä kehitysmaan lapsi näyttää monin verroin onnellisemmalle kun podiumille kiipeävä Jäämies. Ehkä se jutun juju onkin juuri tässä?

Ehkä suomalainen on onnellinen, kun kanssaeläjät eivät vaadi hymyä, vaan jokainen saa olla rauhassa juuri niin juro kuin haluaa. Small talkia ei tarvitse harjoittaa ja bussipysäkillä voi seistä hajuraon päässä muista. Se hajurako pysyy, koska kukaan muukaan ei halua tunkea liian lähelle. Koulustakin voi hyvillä mielin lintsata silloin tällöin, sillä vanhemmat eivät joudu maksamaan itseään kipeiksi moisesta lystistä. Lintsatessa voi kuljeskella kaupungilla tai metsässä juuri huolehtimatta siitä, että joutuu ryöstetyksi tai pahoinpidellyksi. Melkoista huoletonta vapautta sanon minä.

Knit - H&M

Coat - Vila

Jeans - Laulia / Zeeprafashion

Shoes - Nike

Cap - New Era

Eero T, Lappeenranta 2018

Onnellisuutta on myös luonto ihan siinä lähellä, jopa pääkaupungissamme. Ruoka, jonka alkuperän voi selvittää yhdessä hetkessä. Vapaus valita niin terveydenhuollon, opintojen, uskonnon, poliittisen suuntautumisen, seksuaalisen suuntautumisen kuin vaikkapa ruokavalionkin suhteen. Mahdollisuus tehdä kestäviä valintoja ja selvittää valintojensa vaikutukset maapallollemme.

Minusta meillä on käsissämme kaikki tarvittavat työkalut olla maailman onnellisin kansa myös ensi vuonna, enää tarvitsee muistuttaa itseään siitä aina silloin tällöin. Ehkä eritoten pimeinä ja koleina marraskuun iltoina, kun tuntuu, että koko elämä on yhtä loskaista tylsyyttä. Koska kun hetken aikaa miettii, on siinä loskaisessa tylsyydessäkin niin monta aihetta onneen. Ne pitää vain nähdä.

Onnellista keskiviikkoa tyypit ♥


Maybe you too have seen that UNs The World Happiness Report which tells that Finns are the happiest nation in the whole world. Sounds bizarre, doesn't it? I know we have thousands of reasons to be happy but I still doubt that we really are happier than everyone else. Imagine an average Finn; how often do you see him/her smiling? You may know Kimi Räikkönen, our leading F1 driver? Now think of him winning or taking second place or so. How often does he smile? Very rarely. Doesn't look like happiness to me, but what if that is exactly it for Finns?

What if we really are happy when we don't need to smile or show other emotions? What if we are happy being alone but not being lonely? In that case that report might be correct. We do have nature where we can escape our every day life and just be alone. We do have social security, good healthcare, incomparable education system and freedom to be whoever we want to be, love whoever we want to love and say what ever we want to say. Maybe, what if, we are happy just without showing it? In Finnish we have this saying that "kellä onni on, sen kätkekööt" which means that if you are happy or lucky you shall not show it. So maybe, just maybe we are happy. If so, that's kinda cool.

HELSINKI

Eksyin muutama viikko sitten pitkästä aikaa Helsinkiin ja voi miten piristävä viikonloppu se olikaan! Perjantaina treffattiin kaverini kanssa Rush Helsingissä, sillä olin jo pitkän aikaa tahtonut testaamaan hehkutettuja trampoliinipuistoja! Onneksi miulla on sen verran höperöitä kavereita, ettei ollut laisinkaan vaikeaa saada seuralaista pomppimaan. Tunti riitti meille paremmin kuin hyvin, sillä rapakuntoisina oltiin siinä vaiheessa jo aivan kaput ja toisekseen puistossa oli jonkin sortin tubettajatapahtuma, jonka vuoksi se oli aivan ääriään myöten täynnä idoliensa perässä pomppivia lapsukaisia.

Olimme alunperin ajatelleet jatkaa illalliselle keskustaan, mutta emme osanneet arvioida aikatauluamme etukäteen eikä meillä siten ollut pöytävarausta minnekään. Nälkäkuoleman partaalla ja pohkeet krampaten ei huvittanut lähteä koittamaan onnea keskustan vilinään, joten päätettiin suunnata Selloon. Kun puhutaan illallisesta en yleensä missään tilanteessa liputa kauppakeskuksen puolesta, mutta nyt sattui kohdalle niin hyvä ravintola, että oksat pois. Ravintola Base mainostaa itseään normaalista poikkeavana kauppakeskusravintolana ja sitä se toden totta on! Tunnelma on ihan ok, viinilista vakuuttava ja ruoka oli ainakin siinä nälkäkuoleman partaalla aivan törkeen hyvää! Tälle paikalle siis iso suositus mikäli hakusessa on illallispaikka pääkaupunkiseudulla, muttei fiilistä odotella pöytää.

Lauantaina oli vuorossa ystäväni synttärit, jotka polkaistiin käyntiin brunssilla Dylanissa! Dylan oli meille kaikille uusi tuttavuus, mutta taidettiin kaikki tykästyä paikkaan kovin. Brunssi on hinnaltaan (21,50€) varsin kohtuullinen ja sapuskaa löytyy varmasti jokaiseen makuun. Iso plussa järjettömän hyvistä jälkkärivohveleista ja kuohuvavalikoimasta, sillä siinä missä yleensä brunsseilla on listalla ehkä yhtä kuohuvaa, oli täällä kolme erilaista ja eri hintaista vaihtoehtoa.

Vatsat pinkeinä ja housujen napit avattuina jatkoimme matkaamme Clarion Hotellin yhteydessä sijaitsevaan Sky Roomiin. Tuo henkeäsalpaavat näkymät tarjoava baari oli keikkunut bucket listillani jo pitkään ja odotukset olivat korkealla, ehkä jopa hiukan liian korkealla. Paikka toki oli hieno ja maisematkin vakuuttivat jopa pilvisenä päivänä, mutta suht ison porukkamme drinkit olivat pääasiassa melkoisia riman alituksia. Harmi, sillä meillä oli ollut tarkoitus istua pidempäänkin juomien ääressä, mutta lopulta päädyimme jatkamaan matkaa jo ensimmäisten juomien jälkeen. Niinpä suuntasimme synttärisankarin luo sairaan hyvän kakun ja viinipullojen luo (ja ihan kamalan pahan Kouvolan Lakritsi -viinan... Jos ikinä aiot liuottaa lakuja viinaan, niin mieti kaksi kertaa. Hyi.). Ei huono vaihtoehto sekään, sillä en ole ihan hetkeen nauranut yhtä paljon saati mennyt yhtä myöhään nukkumaan. Intensiivinen vatsalihastreeni kakkua syödessä ja viiniä juodessa, mikäs sen parempaa!

I spent fun and much needed weekend in Helsinki a few weeks back. I ate too much, drank at least enough wine and laughed a lot! I wish I could make it there more often than I do since my whole social life has moved there lately. Honestly, I have hardly any friends left in Lappeenranta. :D And I wouldn't mind having this kind of a bunch more often though...

Maanantaihaaveilua

Tämän postauksen siivittämänä jäin haaveilemaan reissuista aivan outoihin ja itselle tuntemattomiin kohteisiin. Haaveviisikkoon päätyi lopulta myös Euroopan kohteita, vaikka Euroopan sisällä kulttuurierot harvoin ovatkaan kovin radikaaleja eikä sitä kautta kokemuspankkiin päädy mitään aivan järisyttävää ja ennenkokematonta tai -näkemätöntä. Sen sijaan esimerkiksi Lähi-itä kiehtoo ja jostain syystä näen sen jotenkin mystisena kohteena. Ehkä olen lukenut ja kuullut lapsena aivan liikaa tarinoita Lähi-idästä ja sen mystisistä ja sokkeloisista kaupungeista. Sen pidemmittä puheitta kurkataan miun maanantaihaavelistalle!

KAPPADOKIA, TURKKI

Tämä Emilian postaus Turkista sai viimeistään Kappadokian nousemaan miun bucket listille. Melkoista matkabloggaajien pataljoonaa somessa seuraavana ovat aamuaurinkoa vasten kohoavat kuumailmapallot tulleet vastaan säännöllisen epäsäännöllisesti ja aina olen huokaillut syvään kuvia katsellessa. Kappadokian lisäksi Turkki kiinnostaa muutenkin, sillä onhan se Euroopan ja Aasian rajalla varsinainen kulttuurien sulatusuuni.

NAMIBIA

Namibiassa miuta houkuttelee Keniaan verrattuna erilainen eläimistö (mm jonkin sortin hylkeitä!), turvallisuus, luonnon monipuolisuus ja melkoisena foodiena paikoittain kovin laadukas ravintolatarjonta. Namibian ollessa Itä-Afrikan maihin verrattuna melko tuntematon safarikohde on varsinkin omatoimisafari Namibiassa jonkun verran Itä-Afrikkaa huokeampi.

TUNISIA

Tunisiaan miuta vetää moni asia, eikä vähäisimpänä kamelit, auringonlasku ja aavikko. Tiedättehän sellaisen insta-ystävällisen maiseman kameleineen ja paikallisiin vermeisiin pukeutuneine miehineen? Sellaisen haluaisin ikuistaa kamerani muistikortille. Lisäksi Tunisian kaupunkien vanhimmat osat tarjonnevat sitä peräänkuuluttamaani itämaista mystisyyttä. Minusta olisi ihana harhailla pitkin poikin pieniä kujia ja silloin tällöin pysähtyä ihastelemaan paikallisia tuotteita. Aktiviteettien suhteen Tunisia tarjoaa tasokkaita golfkenttiä ja vaikken reissuja juurikaan golf päällimmäisenä mielessä teekkään, en valittaisi pienestä etelän leiristä keskellä Suomen talvea.

MAROKKO

Marokkoon olen tainnut haluta oikeastaan ihan pienestä pitäen. Isälläni on säilössä nuoruuden reissuiltaan tuotu pullollinen Saharan hiekkaa ja voi sitä onnea kun päästiin pieninä tyttöinä joskus leikkimään tuolla silkkisellä hiekalla! Tähän vielä kirjahyllystämme löytynyt, itämaista mystiikkaa pursunnut lastenkirja, niin eiköhän Marokko jää kummittelemaan alitajuntaan kelle hyvänsä.

Marokossa, kuten Tunisiassakin, kiinnostaa kovasti basaarit, omaleimainen arkkitehtuuri, aavikko hienoine hiekkoineen ja tietysti se, etten ole kokenut koskaan mitään vastaavaa. Mystisyys ja erilaisuus. Marokossa käydessä haluaisin toki myös päästä ihastelemaan Marrakechin upeita rakennuksia ja luksushotelleja, testata teltassa yöpymistä kenties aavikolla, kylpeä Hammamissa ja nähdä omin silmin Tangerin. Rakastin lapsena Afrikan tähteä, mutta lähdin aina matkaan Kairosta. Aina. Tanger kuulosti tyhmälle, enkä edes tiennyt missä se sijaitsi.

UNKARI

Varmasti "tavanomaisin" tämän listan kohteista on Unkari. Muistan lukeneeni pienenä heppatyttönä kenties jostain Villivarsasta Unkarissa järjestettävistä ratsastuslomista ja niin vaan ajatus on jäänyt kytemään päähäni. Hollókőn pieni maalaiskylä olisi myös ihana käydä koluamassa läpi jonakin lämpimänä kesäpäivänä unohtamatta tietenkään Budapestia! Ymmärtääkseni Budapest on juuri niitä kohteita, jotka tarjoavat takuuvarmasti jokaiselle jotakin. Rakastuin Viipurissa sikäläiseen kauppahalliin ja samanlaista tunnelmaa olisi kiehtovaa päästä nuuhkimaan myös Unkarissa.


Mihin siulle täysin uuteen paikkaan sie tahtoisit reissata just nyt?


This Monday I am wondering where to travel to next. Often I end up going to places I have already visited so this time I have listed five places I have never been to! On my list I have Hungary, Tunisia, Namibia, Kappadocia and Morocco and if I could I would definitely travel one of those destinations right now. How about you, what's on your bucket list today?