Riviera day 2: Gelatoa aamiaiseksi

 

Toisen kokonaisen Riviera-päivän aamu valkeni varsin pilvisenä, joten heräiltiin hyvällä omatunnolla kaikessa rauhassa. Sängystä ei päässytkään edellisen päivän reippailujen tuloksena ylös kovin jouhevasti ja vaikerrus kiiri varmasti naapureille saakka. Naapuri parat! Mahakin murisi varsin vaativasti, joten pilvistä ja kolottavista lihaksista viis ja aamiaista etsimään. Päätettiin ottaa juna alle ja suunnata kieli pitkällään Cannesiin, siellä kun oli Tripadvisorin mukaan eräs varsin testaamisen arvoiselta vaikuttava kahvila.

Huristeltiin Cannesiin vain huomataksemme, että toisin kuin Tripadvisor väitti, oli etsimämme kahvila maanantaisin kiinni. Kiva. Ei siis muuta kuin varasuunnitelmaa kehiin, gelatoa puodista mukaan ja rannalle nauttimaan varsin terveellistä aamiaista. Gelaton jälkeen palloiltiin hetki rannalla fiilistelemässä aurinkoa ja merituulta ja sitten lähdettiin talsimaan vanhaan kaupunkiin ja poikettiin lounaalla eräässä aivan ihanassa raflassa. Vinkkaan siitä teille myöhemmin! :)

Cannesissa riittämiin palloiltuamme napattiin jälleen juna alle ja lähdettiin käymään Villefranche-sur-Merissä, mutta sehän oli taas helpommin sanottu kuin tehty. Ullatuus. Junat olivat myöhässä, ne pysähtelivät järjettömän pitkiksi ajoiksi asemien välillä ja jo meinasi näiltä tytöiltä usko loppua. Perille päästiin taas huomattavasti suunniteltua myöhemmin, mutta juuri parahiksi todistamaan golden houria. Se golden hour oli niin kiva, että pienestä kauniista kylästä oli pakko napata vähintään kolmesataa kuvaa, huom postauksen kuvitus. Aurinko värjäsi koko kylän kauniin kultaiseksi ja maisemia tiiraillessa ei paljoa myöhestelevät junat, kipeät koivet tai puutuneet takamukset haitanneet. Kyllä kannatti istua junassa muutama extratunti.

Arvottiin pitkään josko olisimme jääneet illalliselle Villefrancheen, mutta päätettiin koettaa onneamme ja hypätä junaan mielessä illallinen Juan-les-Pinsin rannalla. Junat olivat jälleen myöhässä ja saapuessaan aivan tupaten täynnä, mutta loppujen lopuksi pääsimme perille tutuille kulmille. Kävelimme hyvän tovin rannalla auringonlaskua ihaillen ja sitten suuntasimme erääseen vielä auki olleeseen rantaravintolaan. Jälleen sen tason illalliskokemus, että tähänkin on pakko palata ihan ajan kanssa. Kuvut täynnä pyörittiin onnellisina läpi Juan-les-Pinsin eloisien katujen aina Antibesiin asti.

Muutamaa hermoja raastavaa hetkeä lukuun ottamatta siis aivan super päivä ja näitä kuvia selaillessa oli vähällä, etten mennyt ja bookannut lentoa takaisin Nizzaan. Ei sillä että matkakuume vaivaisi, mutta eikö Nizza ole aina hyvä idea?