Niin sairaan kaunis Riviera

Miulle Ranskan Riviera, koko Ranska ja laajemmin matkailu kokonaisuudessaan ovat olleet synonyymejä onnellisuudelle, vapaudelle, kauneudelle, inspiraatiolla ja no, vähän kaikelle positiiviselle. Ovat ne sitä eittämättä edelleen, mutta nyt niissä on pieni särö. Toki maailmankatsomus muuttuu vuosien saatossa, mutta valitettavasti niin muuttuu maailmakin, enkä olisi muutamia vuosia sitten voinut kuvitellakaan Eurooppaa, josta on hetkessä muotoutunut terroristien leikkikenttä. Eurooppa ja EU ovat olleet naiiville nuorelle naiselle yhtä kuin rauha ja vapaus, mutta onko vapaus liikkua, tulla, mennä ja työskennellä jyrännyt rauhan alleen? Toivottavasti ei, ainakaan lopullisesti. Väkisin tulee mietittyä matkustaessa ja Euroopan isommissa kaupungeissa pyöriessä mahdollisia turvallisuusuhkia ja isommat väkijoukot saavat ajoittain karvat pystyyn. Silti olisi täysin typerää antaa pelon hallita tai rajoittaa elämää. Koska keskityn pelkäämisen sijaan mieluummin unelmoimaan ja fiilistelemään, ajattelin tuupata netin syövereihin vielä yhden kuvapläjäyksen Ranskan Rivieralta. Lupaan tämän olevan viimeinen laatuaan. Samalla unelmoidessani ja fiilistellessäni ajatukseni ovat Nizzassa ja Turkissa, jokaisen uhrin omaisissa ja heissä, jotka väsymättä yrittävät löytää ratkaisua leikkikenttäongelmaamme, sillä tällä leikkikentällä ei yksinkertaisesti ole tilaa kiusaajille.

Ranskan Rivierassa on vaan sitä jotain. Sieltä löytyy jokaiselle jotain, kuvankauniit maisemat salpaavat hengityksen ja sydän, se jää sille tielle. Missä ikinä tukikohtasi onkin, suosittelen koluamaan epäröimättä myös lähiseutuja. Cannes, Nizza, Monaco ja Antibes ovat varmasti jokaisen matkasuunnitelmassa, mutta näiden lisäksi jalkaudu ihmeessä myös postikorttimaisiin pieniin ranskalaisiin kyliin. Usein juurikin ne pienimmät ovat tunnelmallisimpia, sympaattisimpia ja piilottavat rannoilleen ja kapeille kujilleen autenttisimmat ravintolat ja kotoisimmat majatalot. Onpa vielä sanottu, että jokaiselle meistä on olemassa se oma ranskalainen suosikkikylä, se on vain jaksettava etsiä. Etsintä käy helpoiten vuokratulla tai omalla autolla, mutta myös busseja kulkee ristiin rastiin Rivieraa. Hyppää rohkeasti kyytiin ja kyydistä pois!

Syö! Tarjontaa on paljon ja taso vaihtelee yllättävän radikaalisti, joten käytä häikäilemättä hyväksesi Tripadvisoria, blogeja ja tuttujen suosituksia. Testaa Cannesista löytyvän La Maison Du Chocolatesin suklaapirtelöt, osta jälkkärimacaronssit Laduréelta tai hiippaile gelatolle Cannesin rantabulevardilla sijaitsevaan Le Quirlyyn. Isomman nälän yllättäessä Cannesissa suosittelen suuntaamaan Voglia di Pastaan, L'Antidoteen tai Yo'moon.

Kuljeskele rannalla tai tunnelmallisissa vanhoissakaupungeissa auringon laskiessa. Kiipeä ylös ihastelemaan auringonlaskua. Nauti lämpimistä kesäöistä illallistamalla ulkona.

Bongaa - julkkiksia, suosikkimerkkien liikkeitä, elokuvajuhlien juhlapaikka, Hotel Carlton...

Inspiroidu - niin kauniista taloista, pihoista, puutarhoista kuin myös terveellisestä ruoasta, puhtaista mauista ja ennen kaikkea tyylikkäistä ihmisistä ja rohkeudesta olla oma itsensä.

Ole fiksumpi kuin allekirjoittanut punanenä ja suojaudu auringolta. Otsonikerroksen paksuus vaihtelee, meri heijastaa aurinkoa ja onpa tuo pirulainen ihan normaalinakin päivänä melko armoton kaveri. 50 suojakerroin ei näillä leveysasteilla ole suinkaan liioittelua.

Naatiskele! Elämä on nauttimista varten, ei pelkäämistä. Astu ulos mukavuusalueeltasi, löydä uusia paikkoja ja hanki muistoja, joita muistella sitten kiikkustuolissa. Rivieralle palaan varmasti vielä uudelleen, joten jaa ihmeessä kaikki omat vinkki vitoset tuon alueen suhteen, mikäli niitä takataskusta, repusta tai hihasta löytyy. :)

Nyt mie lähden kaitsemaan neljän lapsen laumaa, joista kahden kanssa ei ole edes yhteistä kieltä. Palataan huomenissa, mikäli oon vielä tän rupeaman jälkeen elossa ja yhtenä kappaleena...

Coolkid93

"Hey cool kid, come to watch game!"

Eräänä keskiviikkona olin palaamassa takaisin autolleni jokaviikkoisen sushitradition jäljiltä, kun menossa oli Portugalin ja Walesin välinen futismatsi. Teki toden totta mieli jäädä seuraamaan peliä johonkin Paquisin lukuisista kisastudioista, mutta valitettavasti kotiintuloaika kolkutteli ovella. Kotiintuloaika, kyllä vain. Helppo keino nuorentua silmänräpäyksessä sen kymmenen vuotta. Ymmärrettävä tottakai, sillä onhan hostperheeni saatava nukutuksi. Mutta silti, yksi niistä asioista, jotka ärsyttävät silloin tällöin. Kun tarpeeksi ärsyttää, on ihan kiva, että on kavereita. Sellaisia täällä olevia, joille voi mussuttaa ja nillittää ihan livenä, pelkkä Whatsappin kautta saatava vertaistuki ja sympatia kun ei aina riitä.

Välillä mietin olisinko enää edes järjissäni ilman erästä entistä työkaveriani, nykyistä aupair-kamuani ja hovikuvaajaani. En edes ajatellut reissuun lähtiessä miten paljon tulisinkaan kaipaamaan suomeksi haastelua ja jotakuta, jolle ilman oikeiden sanojen hakemista voisi kertoa kaiken, ne arjen ilot ja surut. Niinpä en oikein osannut edes pysyä pöksyissäni kun eräänä päivänä jokunen kuukausi sitten facebookkini ilmoitti uudesta viestistä; entinen työkaverini oli tulossa näille hoodeille aupairiksi kesäksi. Siis mitäh! Miten pieni maailma voikaan olla? Tällä alueella suomalaisia aupaireja ei kovin montaa ole, joten oli aivan käsittämätön sattuma, että toisistamme tietämättöminä päädyimme asustelemaan hyvin lähekkäin.

Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan ja Leilan lisäksi moni muukin kaverini palaa pian kotimaahansa, tai täkäläisten ollessa kyseessä lähtee muille maille opiskelemaan. On hieman kummallinen fiilis palata syksyksi takaisin, kun ensimmäisenä on alettava rakentamaan kaveripiiriä uudestaan. Ehkä on laitettava sormet ristiin, peukut pystyyn ja ruvetta olemaan oikea coolkid, jotta myös syksyllä on joku, jonka kanssa kahvitella, juoda halpaa viiniä laiturilla, käydä keskiviikko-susheilla, lenkkeillä tai olla tekemättä mitään. 

Koska mitä olisi elämä ilman kavereita?

T-paita - Primark

Hame - Bershka

Kengät - Converse

Reppu - Primark

Leila N, Geneve 2016

Sateenvarjojen kanaali

Miun paikallisen terapeuttini (jos ei viiniä lasketa) aika näillä nurkilla alkaa olla onnellisesti ohi ja viime viikolla alkoi olla viimeiset mahdollisuudet toteuttaa bucket listillä roikkuvia asioita. Bucket list oli pitkä kuin nälkävuosi ja ruksittuja kohtia huikeat nolla. Ei siis muuta kuin tuumasta toimeen! Koska Geneven lisäksi miun sydämen on vohkinut Annecy, ei tullut kuuloonkaan, että Leila olisi säästynyt siltä. Niinpä suunnattiin eilen oranssin kotteron nokka kohti Ranskan Venetsiaa, eikä muuten oltu ainoita.

Porukkaa oli kuin pipoa ja parkkipaikan löytämiseen tuhraantui tuskastuttavan pitkä aika. Loppu hyvin kaikki hyvin, oranssi limusiini parkkiin ja ruokakauppaa etsimään, bucket listillä möllöttävä picnic oli nimittäin myös saatava viivattua yli. Sunnuntain ollessa kyseessä kyseinen operaatio oli kaikkea muuta kuin yksinkertainen, mutta lopulta löysimme yhden avoinna olevan ruokakaupan. Nimi oli jokin prix-loppuinen ja sijainti siinä vanhankaupungin laitamilla, mutta meille se oli vähän kuin maanpäällinen taivas halpoine viineineen ja tuoreine hedelmineen. Ostoskori täyteen murkinaa ja ei kun ruokailupaikkaa etsimään!

Suunnattiin järven rantaan, eikä taaskaan oltu ainoita. Taisi puoli Sveitsiä ja neljännes Ranskasta olla meidän seurana siellä. Pyllyjen mentävät raot kuitenkin löydettiin ja näin ollen pääsimme ruksimaan picnicin listaltamme. Ja olipa muuten kivaa! Hirveä nälkä ja juuri sopivasti apetta, toinen toistaan suloisempia nelijalkaisia ystäviä (ja yksi ei niin suloinen kahdeksanjalkainen, hyi...), aurinkoa ja törkeen siistit näkymät. Ei sitä sunnuntaita paljon paremmin voisi viettää. Grillattuamme täysiä vatsojamme aikamme, päätimme upottaa paljaat varpaat ihanan lämpimään järveen ja sen jälkeen toikkaroida jätskikojun kautta autolle. Mikäli kaikki se auringonpalvonta ja syöpöttely ei olisi käynyt niin pahasti voimille, olisi ollut kiva käydä uimassa ihan kunnolla, järvi kun näytti olevan varsin matala ja vesikin kirkasta, sinistä ja juuri sopivan virkistävää. Mutta toisaalta, täytyyhän sitä jättää jotain seuraavillekin kerroille, minua kun ei saa Annecystä pysymään poissa millään ilveellä.

Mutta nyt, näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Pitäkää toverit kiva maanantai, meikä lähtee poolille! Tsau!

P.S. Siellä oli sateenvarjoja kanaalissa. Keltaisia, kovin rumia väriltään.