"Hey cool kid, come to watch game!"
Eräänä keskiviikkona olin palaamassa takaisin autolleni jokaviikkoisen sushitradition jäljiltä, kun menossa oli Portugalin ja Walesin välinen futismatsi. Teki toden totta mieli jäädä seuraamaan peliä johonkin Paquisin lukuisista kisastudioista, mutta valitettavasti kotiintuloaika kolkutteli ovella. Kotiintuloaika, kyllä vain. Helppo keino nuorentua silmänräpäyksessä sen kymmenen vuotta. Ymmärrettävä tottakai, sillä onhan hostperheeni saatava nukutuksi. Mutta silti, yksi niistä asioista, jotka ärsyttävät silloin tällöin. Kun tarpeeksi ärsyttää, on ihan kiva, että on kavereita. Sellaisia täällä olevia, joille voi mussuttaa ja nillittää ihan livenä, pelkkä Whatsappin kautta saatava vertaistuki ja sympatia kun ei aina riitä.
Välillä mietin olisinko enää edes järjissäni ilman erästä entistä työkaveriani, nykyistä aupair-kamuani ja hovikuvaajaani. En edes ajatellut reissuun lähtiessä miten paljon tulisinkaan kaipaamaan suomeksi haastelua ja jotakuta, jolle ilman oikeiden sanojen hakemista voisi kertoa kaiken, ne arjen ilot ja surut. Niinpä en oikein osannut edes pysyä pöksyissäni kun eräänä päivänä jokunen kuukausi sitten facebookkini ilmoitti uudesta viestistä; entinen työkaverini oli tulossa näille hoodeille aupairiksi kesäksi. Siis mitäh! Miten pieni maailma voikaan olla? Tällä alueella suomalaisia aupaireja ei kovin montaa ole, joten oli aivan käsittämätön sattuma, että toisistamme tietämättöminä päädyimme asustelemaan hyvin lähekkäin.
Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan ja Leilan lisäksi moni muukin kaverini palaa pian kotimaahansa, tai täkäläisten ollessa kyseessä lähtee muille maille opiskelemaan. On hieman kummallinen fiilis palata syksyksi takaisin, kun ensimmäisenä on alettava rakentamaan kaveripiiriä uudestaan. Ehkä on laitettava sormet ristiin, peukut pystyyn ja ruvetta olemaan oikea coolkid, jotta myös syksyllä on joku, jonka kanssa kahvitella, juoda halpaa viiniä laiturilla, käydä keskiviikko-susheilla, lenkkeillä tai olla tekemättä mitään.
Koska mitä olisi elämä ilman kavereita?
T-paita - Primark
Hame - Bershka
Kengät - Converse
Reppu - Primark
Leila N, Geneve 2016
Voii, vähän ihanaa et sulla on ollu sielä joku suomalainen kaverina<3 Se helpottaa aina, kun saa just vaikka avautua ja purkaa viikon taakan SUOMEKSI :D Mä en oo tavannut täälä ensimmäistäkään suomalaista, mutta naapurissa on nyt ollut pari viikkoa Hollantilainen auppis, jonka kans tullaan tosi hyvin juttuun :) Toivottavasti sulle löyty syksylläkin joku kaveriksi sinne ;)
VastaaPoistaSe on tosiaan ollu ihan huippujuttu. Ei täälläkään suomalaisia ihan liikaa ole. Voi vitsit, ihanaa, että siullakin on joku! Ihan eniten kaipaisin sellasta lähellä asuvaa auppiskamua, jonka kanssa vois ottaa lapset messiin ja lähtä puistoon tai poolille tai jonnekin. :)
PoistaIhana kuulla, että sun entinen työkaveri pamahti samoihin maisemiin! :)) ja voin vaan kuvitella miten sitä omaa äidinkieltänsä alkaa kaipaamaan paikassa, missä sitä ei ole. Pidän täällä sulle peukkuja pystyssä ja toivon todella, että saat rakennettua kaveripiirin uudestaan <3 Tiedän nimittäin vähän liiankin hyvin sen miltä se kaverittomuus voi tuntua.
VastaaPoistaSuomikamu teki tästä kesästä heittämällä siistimmän, joten harmi, että oli vaan näin vähän aikaa täällä. :/ Kiitos taas ihanasta kommentista ja hei, nähdään joskus lappeen Rannoilla! <3
Poista