Sateenvarjojen kanaali

Miun paikallisen terapeuttini (jos ei viiniä lasketa) aika näillä nurkilla alkaa olla onnellisesti ohi ja viime viikolla alkoi olla viimeiset mahdollisuudet toteuttaa bucket listillä roikkuvia asioita. Bucket list oli pitkä kuin nälkävuosi ja ruksittuja kohtia huikeat nolla. Ei siis muuta kuin tuumasta toimeen! Koska Geneven lisäksi miun sydämen on vohkinut Annecy, ei tullut kuuloonkaan, että Leila olisi säästynyt siltä. Niinpä suunnattiin eilen oranssin kotteron nokka kohti Ranskan Venetsiaa, eikä muuten oltu ainoita.

Porukkaa oli kuin pipoa ja parkkipaikan löytämiseen tuhraantui tuskastuttavan pitkä aika. Loppu hyvin kaikki hyvin, oranssi limusiini parkkiin ja ruokakauppaa etsimään, bucket listillä möllöttävä picnic oli nimittäin myös saatava viivattua yli. Sunnuntain ollessa kyseessä kyseinen operaatio oli kaikkea muuta kuin yksinkertainen, mutta lopulta löysimme yhden avoinna olevan ruokakaupan. Nimi oli jokin prix-loppuinen ja sijainti siinä vanhankaupungin laitamilla, mutta meille se oli vähän kuin maanpäällinen taivas halpoine viineineen ja tuoreine hedelmineen. Ostoskori täyteen murkinaa ja ei kun ruokailupaikkaa etsimään!

Suunnattiin järven rantaan, eikä taaskaan oltu ainoita. Taisi puoli Sveitsiä ja neljännes Ranskasta olla meidän seurana siellä. Pyllyjen mentävät raot kuitenkin löydettiin ja näin ollen pääsimme ruksimaan picnicin listaltamme. Ja olipa muuten kivaa! Hirveä nälkä ja juuri sopivasti apetta, toinen toistaan suloisempia nelijalkaisia ystäviä (ja yksi ei niin suloinen kahdeksanjalkainen, hyi...), aurinkoa ja törkeen siistit näkymät. Ei sitä sunnuntaita paljon paremmin voisi viettää. Grillattuamme täysiä vatsojamme aikamme, päätimme upottaa paljaat varpaat ihanan lämpimään järveen ja sen jälkeen toikkaroida jätskikojun kautta autolle. Mikäli kaikki se auringonpalvonta ja syöpöttely ei olisi käynyt niin pahasti voimille, olisi ollut kiva käydä uimassa ihan kunnolla, järvi kun näytti olevan varsin matala ja vesikin kirkasta, sinistä ja juuri sopivan virkistävää. Mutta toisaalta, täytyyhän sitä jättää jotain seuraavillekin kerroille, minua kun ei saa Annecystä pysymään poissa millään ilveellä.

Mutta nyt, näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Pitäkää toverit kiva maanantai, meikä lähtee poolille! Tsau!

P.S. Siellä oli sateenvarjoja kanaalissa. Keltaisia, kovin rumia väriltään.