Kaksi vuotta harharetkeilyä

29.4.2016 istuin tylsistyen ja äidinkieleni rapistumista kauhistellen Ranskan laitamilla ja kirjoitin ensimmäisen postaukseni tänne, joten se meinaa sitä, että rakas blogini täyttää tänään vuosia! Aloitin blogin puhtaasti kertoaksi ajastani Ranskassa ja olen päätöksestäni enemmän kuin iloinen. On edelleen mukava palata lukemaan mietteitäni tuolta ajalta ja huijaisin jos sanoisin, etten nauttisi tästä hommasta nykyäänkin. :) Tuntuu, että kahdessa vuodessa on muuttunut kaikki ja toisaalta ei mikään. Olen edelleen harharetkellä vailla koulutusta tai koulupaikkaa, mutta toisaalta takaisin Suomessa ja mikä tärkeintä, kuten kaksi vuottakin sitten, olen nytkin vallan tyytyväinen harharetkeilijä.

Yksi iso tekijä siinä, että bloggaan edelleen, oot just sie! Miusta on ollut älyttömän mukavaa huomata, että muutama lukija on jaksanut seurata miun kommelluksia alusta lähtien. Kippis sille ja kippis teille ihanille ♥

Ajattelin synttäripäivän kunniaksi kaivaa esiin viisi blogihistoriani suosituinta postausta ja tässä ne nyt sitten tulevat!

Viidenneksi suosituin postaus on Syypää mun hymyyn. En oikein tiedä miksi tämä on kivunnut kärkikahinoihin, mutta ehkä hyvä fiilis on välittynyt jo otsikosta? :D Muistan elävästi tuon ajan kun aloin löytää kavereita ja kevätkin löysi vihdoin tiensä Geneve-järven rannoille. Ekoja lämpimiä iltoja, hyvää seuraa ja koko kesä vielä edessä. Taisin olla aika onnellinen. :)

Nelosena on Ranskikset. Vaikken vieläkään myönnä kokeneeni minkäänlaista kulttuurishokkia, oli fransmannien käyttäytyminen joissain tilanteissa minusta täysin käsittämätöntä. Ikävöin montaa asiaa Ranskassa, mutta lista asioista joita en ikävöi taitaa olla vielä pidempi. Ehkä yksinkertaisesti on olemassa asioita ja käyttäytymismalleja, joiden sisäistämiseen/ymmärtämiseen/edes miltei ymmärtämiseen tms yhdeksän kuukautta on auttamatta liian lyhyt aika? En esimerkiki vieläkään ymmärrä miksi kukaan haluaa sinnitellä illalliseen asti muutaman espresson voimalla, kun lounaskin on keksitty? Tosin tämä selittänee ranskalaisten äreyden ja äkkipikaisuuden, sillä ei kai kukaan ole tyhjällä mahalla mukava? :D

Kolmospaikkaa pitää hallussaan Ikävä. En ole ollut enää vuosiin aktiivisesti hevosten kanssa tekemisissä, mutta niillä on silti iso paikka sydämessäni vietettyäni suuren osan nuoruuttani talleilla. Moni hevoskärpäsen puraisema osannee samaistua fiilikseeni siitä, että yksi iso tekijä harrastuksen mielekkyydessä on se itselle sopiva heppakaveri. Toisten kanssa kun kemiat kohtaa ja toisten kanssa harrastaminen on yhtä vääntöä. Ikävä on ja pysyy vaikka miten aikaa vierisi.

Kakkoseksi yltää Koditon, ehkä yksi miun rehellisimmistä teksteistä koskaan. Olin parin päivän päästä lähdössä Suomeen viettämään kesälomaani ja oltuani puolisen vuotta maailmalla oli fiilis jo jotenkin haikea, ikävöivä. Mikä ihme siinä onkin, että aina pitää ikävöidä jonnekin? Entä miksi reissatessa pitää viljellä palasia sydämestään vähän sinne sun tänne, jotta ainakin olisi joku paikka jonne kaivata, jos ei kotiin?

Eniten trafiikkia synnyttänyt postaus ei muista poiketen olekaan au pair -ajoiltani vaan paljon tuoreempi! Pulsan Asema on yksi miun suosikkikohteita Lappeenrannan lähistöllä ja raahaankin sinne kaikki kylään tulevat tuttavani. Postauksen suuren suosion selittää sen päätyminen kahvilan fb-sivuille, joten mitään sen syvällisempiä ajatuksia ei tekstin rivien väleistä löydy, pelkkä hiton hyvä menovinkki.


Today my blog is officially 2 years old! While I celebrate it strolling around London I decided to share my all the time top five posts. Horses, happiness, odd habits of French people and so on... If you want to read more you will find direct links to the posts above. Have a great and sunny Sunday everyone ♥