Olen monesti pohtinut, miten hupsua onkaan, ettei kotikaupungissa tule oikein ikinä näytettyä ihmiseltä, mutta sitten muualla senkin edestä. Lappeenrannassa en edes oikeastaan halua erottua massasta, mutta jo visiitti Helsinkiin riittää syyksi kaivaa hametyttö esiin. Sen totisesti tein viikko takaperin, sillä oli jo korkea aika ulkoiluttaa ihanaa, alati kehuja keräävää midi-mittaista vekkihamettani. Olen rakastunut ja kerrankin rakkaus kohdistuu johonkin ei karvaiseen yksilöön. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni olen rakastunut hameeseen. Olkoonkin, että se päällä näytän väistämättä töppöjalalta. Olen silti rakastunut. Höperöä.
Vaikka hameonnellisuutta on selkeästi ilmassa, ei miun siitä pitänyt höpöttää. Miun oli tarkoitus höpöttää onnellisuudesta ylipäätään. Siitä työpäivästä, kun olin viimeistä kertaa työvuorossa Hoplopissa ennen remonttia. Siitä onnellisesta aamusta, kun jammailin Ellinooran Leijonakuninkaan tahtiin sämpylöitä tehdessäni ja hissukseen kassalle hiipinyt asiakas sai makeat naurut mooveistani. Uusista, puhtaanvalkoisista Converseista. Siitä hetkestä, kun kuulin Suomeen palattuani ensimmäistä kertaa JVG:n Hehkuu-biisin. Silloin jäin koukkuun. Siitä puhelinsoitosta, kun sain aivan extempore-työtarjouksen. Ennen kaikkea miun piti kertoa teille eräästä mummelista, mutta se taitaa olla jo aivan uusi tarina. Palataan siihen myöhemmin, nyt keskityn onnellisuuteen. Keskittykää tekin.
Tai no sitä ennen kertoaa miten teillä menee, pliis.
T-paita - Zara
Hame - Asos
Nahkatakki - Veromoda
Kengät - Converse
Eero T, Helsinki 2016
Ihana postaus ♥ Onnellisuuteen ja onnenhetkiin onkin loistava keskittyä :) Ja tuo sun hame on kyllä niin kaunis, etten yhtään ihmettele sun rakastuneen siihen :)
VastaaPoistaNiinpä! Niistä on kiva lueskella myös muiden blogeista. :) Kiitos!
PoistaIhana asu, niin simppeli ja naisellinen :-)
VastaaPoistaKiitos ihana! :)
Poista