Niin usein tulee lähdettyä Annemassen sijaan Geneveen tai vaikkapa Annecyyn, että joudun häpeäkseni myöntämään kotikulmien olevan yhä vielä hieman hämärän peitossa. Neljän kuukauden jälkeen. Mutta eikö se mene niin ihan kaiken tylsäksi mieltämänsä kanssa, ettei niille vaan viitsi antaa aikaansa? Juurikin tylsäksi mielsin Annemassen - tylsäksi ja rumaksi.
Kolme kuukautta se vei, että edes annoin mahdollisuuden kotikulmilleni. Monta lenkkiä ja miltei yhtä monta aurinkoista päivää myöhemmin huomaan pitäväni kotikaupungistani, sen kujista, ravintolatarjonnan helmistä, piilotetuista poluista, rujoudesta, rumista hylätyistä rakennuksista ja satunnaisesti eloon heräävästä keskustasta. Ei se vieläkään ole kaunis, mutta ehkä paljasjalkaisen kouvolalaisen sisäänrakennettu viehtymys rumuuteen ja betoniin tajusi vihdoin nostaa päätään. Kaiken kukkuraksi tarkkaan katsomalla rumuuskin voi olla kaunista.
Koska Annemasseen ei kukaan kuitenkaan eksy turistikierrokselle, ajattelin tarjota sellaisen hieman helpommassa muodossa. Ota hyvä asento kotisohvallasi ja nappaa popparit kainaloon, sillä tässä tulee kamalan ruma kotikaupunkini ja Ranskan kiistaton helmi, Annemasse!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ihana!