sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Kavereita

Moikku ihanat! On sunnuntai, miun pitäis oikeastaan olla yläkerrassa kattamassa pöytää vieraita varten tai vähintään ihmistäytymässä, mutta tässä sitä vaan naputtelen läppärin näppäimistöä. Ei miulla oikeastaan asiaakaan ole, mutta kirjoitan silti. Kirjoitan kavereista.




Pohdin syksyllä tänne palatessani paljon ystäviä, kavereita ja ystävyyttä. Pohdin sitä, että löydänkö uusia ystäviä vanhojen lähdettyä muille maille. Millaisia ystäviä löydän? Entä ystävät Suomessa, onko niitä vielä kaiken tän ulkomailla haahuilun jälkeen. Ajattelin, että olen koko syksyn ihan yksin.





Opintosuuntauksista johtuen viimeiset pari vuotta ystäväpiirini on ollut kovin miespainotteinen ja tulen mielestäni hyvin juttuun jätkien kanssa. Niinpä ajattelin, että ei vitsit, tutustun tietysti kaikenkarvaisiin miehiin täällä! Tutustuinkin, se oli helppoa. Tiedättekö yhtään miten innoissaan ranskalaiset, italialaiset ja sveitsiläiset kaksilahkeiset höpöttelevät Suomi-tytölle niitä näitä? Innoissaan, uskokaa pois. Mutta kavereita? Niitä niistä ei tullut. Tiedättekö yhtään miten vähän ranskalaisia, italialaisia ja sveitsiläisiä kaksilahkeisia kiinnostaa olla kaveri Suomi-tytölle? Sangen vähän, uskokaa pois. Taas piirtelin kuvaa syksystä yksinään.




Mutta voi, olin väärässä. Niin niitä vaan hipsi miun elämään, kavereita. On kahvittelukaveria, leffakaveria, lenkkikaveria, sushikaveria, reissukaveria ja vaelluskaveria. On joku, jolle laittaa viestiä kun viikonloppu näyttää pohjattoman tylsältä. Lisäksi on kavereita Suomessa. Eivät ne näköjään ole mihinkään kadonneet, vaikka mie ehkä olen. Miten onnekas ja onnellinen olenkaan. Oikea onnenmyyrä.

Odotan paluuta Suomeen, kavereiden luokse. En odota lähtöä Genevestä, kavereiden luota. En odota heippoja ja sitä, että nyt lähellä asuvat ihmiset asuvatkin pian aivan eri maassa. En odota loppuja. En tykkää lopuista, en edes väliaikaisista sellaisista. Voisiko elämä olla pelkkiä alkuja ilman loppuja, tapaamisia ilman hyvästejä? Silvuplee.




Leather jacket - Veromoda
T-shirt - Zara
Jeans - Veromoda
Shoes - Andiamo
Hat - From market in Verona
Bag - Guess

Päivi L, Geneve 2016

6 kommenttia:

  1. Ihana teksti:') Kyllä niitä kavereita löytää elämään jostain kuitenkin! Musta tuntuu, et ulkomailla saa tosi helposti kavereita jos vaan tietää mennä oikeisiin paikkoihin. Sit kun on saanut yhden, kaksi hyvää kaveria, niin niitä tuttuja onkin enemmän ja verkosto laajenee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, oikeessa oot. Välillä vaan tuntuu, ettei oikein tiedä mistä alottaa.

      Poista
  2. Voi ihanuutta, tosiaan olet onnenmyyrä ♥ Musta se on oikea lottovoitto jos on ystäviä ympäri maailmaa, usko pois:D Tosiystävät eivät katoa mihinkään vaikka asuisi eri maassa, yhteydenotto jäisi vähemmälle tai muuta sen sellaista.:) Ihana asu! ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ihana!