7 x last week

Miltä näyttää tämän au pairin viikko? Myönnettäköön, ettei tällä kertaa kyseessä ollut aivan tavallinen duuniviikko, mutta kurkistetaan silti menneen viikon puuhiin.

Maanantaina taisin olla varma, että kuolen flunssaan. Työpäivä oli kuitenkin kyseessä ja muistan mönkineeni jopa pihalle lasten kanssa ja nuhaisin tihrusilmin bonganneeni varmaan kevään viimeisen kukkivan puun. Muutoin päivä taisi kulua kovin tiiviisti kymmenen peittoa päällä ja teemuki käden ulottuvilla. Niin ja nukkuessa. Taisin miettiä, että voisin nukkua vaikka juhannukseen asti.

Tiistaina talo täyttyi vieraista, kun hostmaman serkku perheineen ajeli Serbiasta visiitille. Perheen vanhemmat eivät puhuneet sanaakaan muuta kuin serbiaa ja muutaman bulgarialaisenkin löydettyä tiensä illallispöytään voin valehtelematta tunnustaa, etten ymmärtänyt sanaakaan illan keskusteluista. Ei sen puoleen, eivät tainneet kaikki muutkaan ymmärtää toisiaan. Itse ruoka oli tajuttoman hyvää. On onni asua ranskalaisessa perheessä. Entäs sitten se flunssa? Se otti jalat alleen viimeistään siinä kohtaa, kun hostmama kaivoi toisen shampajapullon esiin. Ei taida olla mitään, mitä shampanja ei parantaisi.

Keskiviikkona päivä oli pitkä. Keskiviikko on aina pitkä, mutta nyt minuutteja ja tunteja pidensi entisestään odottaminen. Olihan parempi puoliskoni matkalla Geneveen. Beben kanssa tallilta kotiuduttuamme lähdinkin hippulat vinkuen noutamaan Suomen tuliaista Genevestä. Tai no niin hippulat vinkuen, kun nyt Geneven pahimpaan ruuhka-aikaan on mahdollista. Illalla perehdytimme parempaa puoliskoani ranskalaisen keittiön saloihin racletten suosiollisella avustuksella ja jälkiruoaksi taisin mussuttaa ähkyyn asti turkinpippureita ja Kouvolan lakua.

Torstaina ilahdutimme (hyvä on, parempi puoliskoni ilahdutti) hostmamaa uunituoreella browniella. Saimme seuraksemme kaksi erittäin auttamishaluista apukokkia ja lopputulos olikin parempi kuin hyvä. Ei se taida aina mennäkään niin, että sitä huonompi soppa mitä enemmän kokkeja. Voitte arvata tai kenties kuvasta päätellä mikä oli lasten suosikkikohta leipomisessa. :D

Perjantaina kävimme aamusta friday marketilla. Lounaalle suuntasimme lähellä sijaitsevaan Archampsiin ihanassa pilvettömässä kesäsäässä. Lounaspaikasta vinkkaan aivan varmasti jossain vaiheessa ja ennustan siitä tulevan yksi kantapaikoistani rajan tällä puolen, niin mukavan lounashetken vietimme. Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa Annecyyn (joo, oon rakastunut. Oon jo suunnitellut raahaavani suomalaisen kaverinikin sinne piakkoin... :D). Sää oli aivan super, kaupunki edelliseen visiittiin verrattuna huomattavasti tyhjempi, gelato edelleen hyvää ja löydettiinpä todella hyvä pizzapaikkakin. Käsi ylös, kuka yllättyi ravintolavalinnastamme?

Lauantaina söimme itsellemme ähkyn jo heti aamutuimaan, vietimme iltaa Genevessä ja söimme, yllättäen, pizzaa. Tarkempi reportaasi illastamme löytyy täältä. Kurkkaa linkin taa mikäli haluat tietää, löytyykö miulta pokerinaamaa laisinkaan tai mistä löysimme budjetti-illallisravintolan.

Sunnuntaina emme tehneet mitään. Siis ainakaan mitään erikoista. Meidän aamu oli hidas kuin voissa paistettu etana, joskin viimeisetkin unihiekat karisivat vanhan kunnon vesisodan melskeessä. Myöhemmin päivällä oli ohjelmassa pojan synttärit ja niiden parissa puuhastellessa vierähtikin useampi tovi. Illalla pääsi hostperheeni vuorostaan maistamaan supisuomalaista ruokaa - nimittäin ehtaa karjalanpaistia. Bebe olisi voinut varmasti syödä koko padallisen yksinään, niin onnessaan pieni lihansyöjä tästä uudesta tuttavuudesta oli. Taitaa olla melkolailla itsestään selvää, että tätä on tehtävä vielä toistekin. Ja ehkä jopa kolmannen kerran...