Nostan hattua kaikille (muoti)bloggaaville äideille. Itse asiassa nostan hattua kaikille niille äideille, joista ei näe kolmen kilometrin päähän heidän olevan äitejä. Kahden kuukauden au pair -pestini aikana olen huomannut, etten osaa yhdistää käytännöllisyyttä ja tahrojen kestävyyttä sellaiseen kivaan pukeutumiseen. Niinpä yllätän itseni harva se aamu vetämästä juoksutrikoita jalkaan. Perään vielä tennarit ja college-paita, niin meikäläisen univormu on valmis. Tylsää, mielikuvituksetonta ja aiheuttaa kamalan alemmuuskompleksin sillä sekunnilla, kun astun ovesta ulos.
Täkäläiset hallitsevat eleettömän tyylikkyyden. On varaa ja kenties haluakin panostaa laatuun ja merkkeihin. Lähikauppaan lähtiessä heitetään olalle Chanel, isketään nenälle istuvat ja eleettömän kalliit aurinkolasit ja jalkaan säähän sopivat kengät. Periranskalaisilla pienet nahkakengät sopivat säähän kuin säähän, mutta esimerkiksi lasten koulussa kansainvälisyys aiheuttaa sen, että sadesäällä käytävillä vilistää Huntereita ja paremmalla kelillä Louboutinien punaiset pohjat vilkkuvat uraäitien jaloissa.
Haluaisin oppia leikkimään vesisotaa, juoksemaan pitkin puskia ja handlaamaan ympäriinsä lentelevät kaakaoroiskeet vaikkapa mekko päällä. Tai valkoiset farkut jalassa. Ehkä seuraavan kerran koululle suunnatessani kysyn, miten he tekevät sen. Lapset hoidetaan hiussuortuvankaan liikahtamatta - kyky, jonka omaavia kahdehdin. Ei kivan pukeutumisen tarvitse silti kallista olla. Vaikka kieli pitkällä seuraan naisia Chanelin Boyt olalla ja pysähdyn luvattoman usein Pradan näyteikkunoita ihailemaan, olen aivan tyytyväinen myös omiin vaatekappaleisiini. Tämän asukokonaisuuden taitaa saada itselleen vaivaisella viidelläkympillä.
Paita - H&M
Shortsit - Bershka
Sandaalit - Accessorize
Laukku - H&M
Eero T, Geneve 2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ihana!