Oman elämänsä John Lennon

Nimittäin juokseva sellainen hyppelehti eräänä päivänä juoksutamineissaan miltei autoni alle keskellä ruuhkaisinta Geneveä. Tänä sunnuntaina Genevessä juostaan maraton ja tuntuu, kuin koko Geneve olisi juossut koko viikon. Juoksutrikoita, shortseja, hikinauhoja ja lenkkareita on vilissyt ympäri kaupunkia kuin muurahaisia hunajapurkissa, mutta vain tämä John Lennon on jäänyt mieleen.

Jäin tuijottamaan kyseistä kirmailijaa niin intensiivisesti, etten tiedä kauanko takana olevat autot tööttäilivät minulle ennen kuin tajusin jatkaa matkaani. Tämä juokseva John Lennon oli kuin ilmetty edeltäjänsä. Ehkä hieman ruipelompi tapaus, mutta ainakin juoksutyyli otsanauhoineen päivineen oli kuin suoraan The Beatlesin kulta-ajoilta. Olisi tehnyt mieli ottaa kuva. Ehkä olisin ottanutkin, ellen olisi havahtunut tööttäileviin autoihin ja ellei tämä kirmailija olisi kirmannut matkoihinsa alta aikayksikön. Ehkä menen maratonin maaliviivalle katsomaan, josko John Lennon olisi juoksemassa. Ehkä hän voittaisi. Ehkä sitten ottaisin kaverikuvan hänen kanssaan.

Sitä ennen taidan kuitenkin etsiytyä maalle. Koko some, blogeista nyt puhumattakaan kun taitaa pursua äitienpäiväviikonloppua maalla tai mökeillä viettävien ihmisten kuvia järvimaisemista, katiskoista, virveleistä, uusista perunoista, lehmistä, letuista, auringosta ja paljaista varpaista. Minäkin tahdon! Taisin nähdä viime viikolla lehmiä. Ehkä menen etsimään ne. Paljain jaloin tietysti.