Unisia piiloleikkejä

Olen nähnyt viime aikoina unia vähän liiaksi asti. Eräänä aamuna heräsin siihen, että läppärini räjähti. Syytä en muista, mutta jollain tavalla se taisi olla minun syyni. En ollut tietenkään varmuuskopioinut läppäriltäni mitään ja muistan surkutelleeni valveillaolon rajamailla kaikkien niiden tuhansien koneeni mukana räjähtäneiden kuvien perään. Ehkä tämä oli alitajuntani keino kertoa, että nyt hyvä nainen itseä niskasta kiinni ja kuvia myös sinne bittiavaruuden syövereihin.

Toisen kerran näin unta, että olin piilottanut itseltäni konjakkisen crossbody-laukkuni. Sen, mikä varastettiin reilu kuukausi sitten. Unessa vanha klovni kertoi minulle kätkön, jonne olin laukkuni jemmannut. Heräsin pöllämystyneenä ja tottakai aloitin päiväni etsimällä laukkua. Vinha etsintä ei tuottanut tulosta enkä tietenkään muistanut vanhan klovnin sanoja ja hetkihän siinä meni, ennen kuin tajusin etsiväni turhaan. Pöllämystymisestä selvittyäni tajusin olevani jo miltei myöhässä aamun marketilta, nappasin reppuni ja pyyhälsin vihannesostoksille. En voi kyllin hehkuttaa täkäläisiä toripäiviä, rakastan niiden tunnelmaa ja sitä ihmisvilinää! Ehkä ne ansaitsevat oman postauksensa vielä joku päivä. Toinen oman postauksen arvoinen asia on reppu. Ensimmäisen kerran sitten ala-asteen tai Lapin-vaellusten olen omasta tahdostani alkanut raahata omaisuuttani repussa. Reppu on maailman halvin ja varsinainen heräteostos, mutta kaikki tyynni tepastelen se selässäni nykyään onnellisena oman elämäni Frodo Reppulina.

Postauksen kuvat sen sijaan ovat kaikkea muuta kuin unta. Ei sillä, näistä herkuista voisin aivan hyvin uneksiakin. Aamiais- ja lounasdeittien kaveriksi olen saanut useampanakin päivänä auringon, voiko parempaa seuralaista toivoakaan?