Tämän viikon ajan olen lähinnä pyöriskellyt onnellisena ympäriinsä. Onnellisuutta ei ole haitannut siperiamainen ilmasto, liian kalliit lentoliput tai oikeastaan mikään muukaan. Viikkoni on nähkääs koostunut pitkälti ruoasta. Ruoka, se jos mikä tekee onnelliseksi. Sitä on kiva syödä, niin yksin kuin porukassakin. Sitä on myös kiva valmistaa, mutta se on ehdottomasti mukavampaa joukkuepelinä.
Eräänä iltana hostmaman espanjalainen ystävätär tuli lapsineen käymään ja illan teemana oli kaikkien yllätykseksi ruoka, joskin tällä kertaa espanjalaisin vivahtein. Siinä kokkaillessamme höpöttelimme niitä näitä ja oli varsin piristävää huomata, että juoruilu ja kyltymätön tarve juoruilla yhdistää meitä naisia paremmin kuin mikään muu. Käytyämme läpi jokaisen tuntemamme henkilön yksityiselämän, olikin ruoka jo valmista. Niin se aika vaan rientää, kun on mielenkiintoiset keskustelunaiheet (aka tarpeeksi juoruja :D).
PS, tuhosin kokkailujen aikana vain yhden espanjalaisen munakkaan. Levätköön rauhassa raukkaparka.
Illallisen jälkeen olin juuri aikeissa pyöriä onnellisena omiin oloihini, kun naisväki pääsi illan kiistattomasti mehukkaimpaan aiheeseen; miehet. Eihän sitä nyt voinut missata. Miellän hostmamani joksikin ystävän ja äidin risteytykseksi, joten kuuntelin hetkittäin miltei korvat punaisina mitä kummallisimpia tarinoita entisistä latinorakastajista nykyisiin aviomiehiin. Omat ja ystävien miesasiat jaettuaan hostmamani päätyi hehkuttamaan ystävälleen vasta vierailulla ollutta parempaa puoliskoani. Siinä oli hänen mukaansa sellainen mies, jonka jokainen hänen ystäväpiiristään huolisi koska vain; komea, vähäpuheinen, lapsirakas, kokkaustaitoinen, älykäs ja vieläpä mukavakin. Selkeästi pohjoismaalainen, ei moisia kultakimpaleita muualta ollut mahdollista löytää. Espanjalainen ystävätär tosin oli sitä mieltä, ettei kaikkea vaan voi saada.
"But he's not a hot Latin lover, he doesn't have that hot blood in his veins. So sex, it can't be that good. Or is it, Kata?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ihana!