Piha täynnä kantarelleja

Huomenta ja kivaa maanantaita! Täällä se valkeni kylmänä ja kaikin puolin syksyisenä, mites siellä? Hypätään ajassa vähän taaksepäin ja palataan vielä yhden postauksen verran Suomeen.

Vaikken koskaan ole ollut varsinainen mökki-ihminen, olen silti aina pitänyt mökkeilystä. Ihan kaikenlaisesta mökkeilystä vieläpä; autiotuvista ilman hienouksia, silkasta luksuksesta, hiljaisuudesta ja meluisista ryyppyreissuista. Toki nykyään valitsen hiljaisuuden huomattavasti useammin kuin kaveriporukkarellestyksen, mutten silti siitäkään kieltäytyisi. Niinpä maltoin hädin tuskin pysyä pöksyissäni, kun parempi puoliskoni ehdotti mökkeilyä erään Suomi-viikonlopun aktiviteetiksi. Kyllä, kyllä, kyllä ja kyllä! Mikä onni onkaan omata poikaystävä ja vieläpä sellainen yksilö, jonka siivellä pääsee mökille?

Jonon jatkoksi lyöttäytyivät isäni ja äiti numero kakkonen ja vaikka kyse oli varsinaisesta pikavisiitistä, oli se ehdottomasti yksi lempparihetkiäni loman aikana. Sää suosi, sauna lämpesi, ruoka vei kielen mennessään ja kantarelleja oli piha täynnä. Mikä onni onkaan omata poikaystävä ja vieläpä sellainen yksilö, jonka siivellä pääsee mökille ja sen mökin pihamaa pursuaa kantarelleja?

Vaikka mökkeilystä olisi voinut nauttia heittämällä pidempään, latautuivat akut kuitenkin varsin mallikkaasti jo ihan minivisiitilläkin luonnon rauhasta ja kauniista maisemista nauttiessa, hyvää seuraa unohtamatta. Kieli pitkällään odottelen jo ensi kesää ja tulevia mökkireissuja! Mitenkäs te siellä screenin toisella puolen, iskeekö mökkeily?