Keltaiset lehdet

Syksy on uuden alku. Aika päivittää itsensä, vaatekaappinsa, harrastuksensa, sosiaalinen kalenteri ja mitä ikinä keksiikään. Toisaalta monelle se on myös paluu tuttuun; arkeen, yliopistoon, niihin harrastuksiin, omaan kotiin. Aika ja lupa laittaa kotia ja kotoilla, ostaa entistä pörröisempiä torkkupeittoja ja kynttilöitä ja hautautua tyynyjen väliin kilo suklaata kainalossa. Tietysti vastapainoksi kaikelle sille ryhmäliikuntatunneilla hikoilulle.

Tämän syksyn ensimmäisten keltaisten lehtien leijaillessa maahan tajusin, ettei tällä kertaa syksy tunnu oikein syksylle. Odotan vimmatusti joulukuuta ja sen mukanaan tuomaa muutosta. Toivon syksyn lipuvan ohi nopeasti, huomaamatta. Ensimmäistä kertaa miltei kahteen vuosikymmeneen en palaa kuluttamaan jonkin koululaitoksen penkkejä. En ilmoittaudu mihinkään uuteen jumppaan. En silmäile sillä silmällä kansanopiston kurssikatalogia. En odota täpinöissäni ekoja opiskelijabileitä.

Onhan syksy toki syksy myös Ranskassa ja Sveitsissä. Ei toki samanlainen kuin Suomessa, mutta syksy silti. Ehkä se on välisyksy. Ehkä taas ensi syksynä pakkaan innosta piukeana muistiinpanovälineitä laukkuun kirmatakseni luennoille. Ehkä. Ehkä käytän tämän syksyn miettien missä haluaisin olla ensi syksynä. Sanokaa vaan, että elä hetkessä. Elän kyllä, mutta elän myös tulevassa. Tulevassa syksyssä, kun ehkä tiedän mitä tahdon ja ehkä tiedän mikä olen isona. Tänä syksynä olen tulevaisuudensuunnitelmieni kanssa yhtä hukassa kuin vuonna 2000 möngertäessäni Sarkolan ala-asteelle. Tai ehkä vielä enemmän hukassa, koska silloin 16 vuotta sitten halusin palavasti olla formulakuski.

Keksittekö muuten yhtäkään roskaromaania, elokuvaa tai novellia, joka ajoittuu syksyyn ja jossa ei puhuta syksyn ensimmäisistä keltaisista lehdistä?

Neule - Only

Nahkatakki - Veromoda

Huivi - Ginatricot

Hame - ASOS

Kengät - Converse

Miina R, Kouvola 2016