Croissukilot

Juoksen vain kolmesta syystä; kun näen hämähäkin, kun joku yrittää tökkiä miuta neulalla tai kun joku yrittää vohkia meikäläisen sapuskat. Omistan kyllä juoksupöksytkin, mutta ne on hankittu lähinnä niitä päiviä varten, kun olen syönyt liikaa mahtuakseni muihin housuihini. En tiedä, onko ne jalassa otettu oikeasti yhden yhtä juoksuaskelta.

Siihen tulee kuitenkin muutos. Hostmamani ilmoitti miut juoksentelemaan pitkin poikin Geneveä kuun loppupuolella lasten hyväksi järjestettävässä tapahtumassa. Juoksemaan. Kilometritolkulla. Pyhät pahkasiat. Eihän tässä siis kai auta muu kuin yrittää mahduttaa itsensä niihin juoksupökiin, solmia lenkkareitten nauhat (kyllä, omistan myös lenkkarit) ja lähteä viipottamaan pitkin maita ja mantuja. Ehkä kuvittelen jättihämben rokoteneula kädessään hönkimään miun niskaan. Tai ehkä ripustan täytekakun kepin nokkaan kuin porkkanan konsanaan. Ehkä se auttaa pitämään vauhtia yllä. Ehkä myös croissukilot saavat vihdoinkin kyytiä. Tai ehkä lyllerrän postilaatikolle ja tuuperrun siihen. Ken tietää.

Otan vastaan vetoja siitä, miten pitkälle tämä sohvaperuna lyllertää. Viis kilsaa on kai minimi, mutta melko utopistinen tavoite. Huhhei. Mihin sitä taas joutuukaan?

Tänään juoksemisen sijaan nappaan junan ja suuntaan tutustumaan Nyoniin. Kivaa, Sveitsi onkin vielä melko tutkimatonta seutua miulle! Muutenkin todella kiva päästä pois kotinurkista; bebe, siis se miltei 5v, on valehtematta huutanut kolme päivää putkeen. Tai ei huutanut, sellainen hermoja raastava kitinä on ehkä kuvaavampi termi. Ei sillä mitään hätää ole, eikä edes oikeastaan syytä kitinään, mutta ilmeisesti kaksi minuuttia peräkanaa hiljaa on vain jotain, mikä ei bebelle sovi. Huoh.

Mites teidän sunnuntai?

Toppi - Pimkie

Shortsit - Only

Kengät - Converse

Laukku - Guess

Jonna K, Menton 2016