sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

All good everything





Muistan erään yläasteaikaisen ystäväni todenneen, että ensimmäiset naamaani ilmestyvät rypyt ovat taatusti juonteet nauramisesta. Tänään hostmamani kysäisi ohimennen, että onko jäänyt hymy päälle. Taisin hymyillä kaiken aikaa ja toisaalta miksen hymyilisi, kun asiat ovat ihan hyvin?

Olen saanut lähiaikoina kolme postikorttia - isältäni ja äitipuoleltani, paremmalta puoliskoltani sekä ystävältäni. Miten jokin niin pieni voi aiheuttaakin niin suuren ilon?

Entäs sitten se hetki, kun nostat pienen nukkuvan beben autosta ja sen pienet käpälät tarraavat tiukasti kiinni kaulasi ympäriltä? Tai se, kun bebe nukahtaa päiväunilleen pieni nenä kiinni hupparissani, onnellisesti tuhisten. Tai se, kun jompikumpi lapsista valitsee miut seurakseen, vaikka äitikin olisi käytettävissä. Se, kun tajuat, että ootkin kai ihan ok niiden kahden raivostuttavan apinan mielestä.





Kaverit, jotka aikovat tulla käymään. Onko parempia tuliaisia Suomesta kun ystävät?

Täkäläiset ystävät. Ne, jotka suostuvat muitta mutkitta kaikkeen ja ovat valmiita ottamaan oudon suomalaisen mukaan ihan mihin vain.

Valaistuminen siitä, miten fiksuja ja kypsiä ihmisiä miun elämä onkaan pullollaan. Ei ole lainkaan itsestäänselvyys, että esimerkiksi entisiä poikkiksia tai säätöjä saa tituleerata ystävikseen.

Siskopuoleni menee naimisiin! Muistan edelleen sen kesäyön kahdeksan vuoden takaa, kun istuimme kummini mökin saunatuvassa ja siskopuoleni kertoi pojasta, jonka oli juuri tavannut. Pitkälle ovat pötkeltäneet siitä ja ovat edelleen heittämällä yksi söpöimmistä pareista, joita tiedän. Oon aivan pohjattoman onnellinen heidän puolesta. :)

Haribon lakut! Läheisestä elokuvateatterista aivan ylihinnoiteltuna ja niin kuivahtaneina, että jouduin hakkaamaan ne ennen syömistä palasiksi vasaralla. Mutta silti, lakuja. <3

Mailiin pamahtanut työvuorolista. Ehkä oudoin syy ikinä olla onnesta soikeena, mutta ei miuta voi normaaliudesta yleensäkään syyttää. Hurjan kivaa päästä vaihteeksi oikeisiin töihin, nähdä työkavereita edes vilaukselta ja konkretisoituipa samalla myös se fakta, että kohta pääsen Suomeen!

Suomi! En malta odottaa! Vajaan kahden viikon päästä alkaa meikäläisen kesäloma ja aion täyttää jokaisen valveillaolohetken rakkailla ihmisillä, hyvällä ruoalla, kauniilla maisemilla ja kivalla puuhalla ja golfilla ja hepoilla ja ja ja... En vaan malta odottaa, jeeee!






Makkarankuori - Pimkie
Nahkatakki - Veromoda
Kengät - Converse

Leila N, Archamps 2016

4 kommenttia:

  1. Aivan ihania ilonaiheita <3 Oioi, mulla on kauhee ikävä lakuja ja salmiakkia :'D Ja hei niin kauniita kuvia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks sieltä löydy mistään mitään, edes lakuja? :D kiitos jälleen <3

      Poista
  2. Voi kauhia täältäkin löytyi meidän häiStä vössötystä! :D <3 ps mites kauan olit suomessa? Tuun käymää kouvolassa varmaa sillon elokuun alussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eiks se ollu ihan odotettavissa? 8) Oon heinäkuun lopust elokuun loppupuolelle! Sit tuun tänne hetkeks lomailee, et jos bruna kiinnostaa ni tuu mukaan! :D

      Poista

Kiitos kommentistasi ihana!